Varhaiskasvatusjaosto 2013-2017: Mitä opin?

Olin neljä ja puoli vuotta Espoon varhaiskasvatusjaoston jäsen. Jaosto toimii opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan alaisuudessa. Tässä on yhteenveto siitä, mitä tuli opittua. Käsittelen suomenkielistä varhaiskasvatusta, ruotsinkielinen toimii omillaan.

Hyvä paikka oppia

 
Vaikka tunnen Espoon hyvin, varhaiskasvatuksen koko silti yllätti. Varhaiskasvatuksella on enemmän työntekijöitä kuin koko Espoolla oli vielä 1970-luvun puolessa välissä. Kävin bonuksena vierailulla sadassa espoolaisessa päiväkodissa, mutta yli sata jäi väliin. Aion muuten jatkaa sarjan loppuun, voi mennä vielä jokunen vuosi.
 
Itselleni antoisin osa oli päästä kiinni pedagogiikaan. Päiväkotirakennusten investoinneista oli tullut päätettyä jo kaupunginhallituksessa, ja itsekin keikkailin päiväkodeissa vielä kymmenen runsas vuotta sitten, opintojen ohessa. Mutta siitä en ollut kartalla mihin suuntaan sisällöllisesti ollaan menossa. En lähde tässä jutussa syvemmälle pedagokiikkaan, se on muiden heiniä, vaan keskityn asiohin joihin varhaiskasvatusjaosto voi vaikuttaa.
 

“Puolivallaton vallankäyttäjä”

 
Presidenttimme sanoja mukaillen jaosto on puolivallaton vallankäyttäjä. Sen tehtävänkuvaan kuuluu seuraavia
  • tehdä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnalle ehdotuksia ja esityksiä tehtäväalueensa painopisteistä, palveluiden tasavertaisesta saatavuudesta ja palvelutasosta,
  • tehdä opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnalle ehdotuksia ja esityksiä tehtäväalueensa kehittämisestä,
  • seurata palveluiden laatua ja huolehtia yhteistyöstä eri palvelutuottajien kanssa
Virkamiehille jaosto vaikuttaa olevan koeponnistuspaikka. Sinne tuodaan keskeneräisiä asioita, jotka ovat menossa lautakuntaan. Ajatuksista keskustellaan, ja ne vaikuttavat tai eivät vaikuta myöhempiin päätöksiin.
 
Käytännössä jaosto ei siis päätä asioista, se kertoo näkemyksensä. Tästä syystä myös varsinaisen pöytäkirjoista kirjoitettuja näkemyksiä ei tullut kuin muutama - kun ei ollut konkreettista ehdotusta, ei siihen ollut yksityiskohtaista sanottavaa.
 
Miten parantaa:
  • Limittäisin lautakunnan ja jaoston toimintaa siten, että lautakunnille vietävät varhaiskasvatusasiat tulisivat noin aina jaoston kautta. Vielä siten, että jaosto pääsisi keskustelemaan päätösmuotoilusta. Näin jaosto olisi myös osa päötöksentekoprosessia, ei vain sparraava elin.
     

Kerhotoiminnan kasvattaminen

 
Neljä vuotta sitten kerhotoiminta oli lapsenkengissään. Kerhoja oli käytännössä vain aluekeskuksissa, eikä montaa.
 
Neljän vuoden aikana kerhotoiminnan on laajennettu, ja se on aiempaa monipuolisempaa. Myös henkilökuntaan on satsattu. Tässä on syntynyt kaunis win-win -tilanne: perheet ovat tyytyväisiä parantuneeseen kerhotoiminnan, paine siirtyä päiväkotiin on osalla pienentynyt ja eurojakin säästyy.
 
Miten parantaa:
  • kannattaa jatkaa samalla tiellä
     

Ylipalkat ongelma, lisää tiloja tarvitaan

 
Yksi krooninen ongelma ovat ylipaikat. Noin 200-300 lasta on koko ajan ylimääräisillä paikoilla, esimerkiksi liikuntatiloihin perustetussa tilassa. Tässä kuva Ajurinmäen päiväkodin “liikuntasalista” muutaman vuoden takaa.
 

 
Ylipaikat ovat ongelma monesta syystä:
  • Voi lisätä lasten arjessa hälinää ja vähentää esimerkiksi liikuntamahdollisuuksista.
  • Kuormittaa työntekijöitä.
  • On riski myös tiloille. Jos tilat ja ilmastoinnit on viritetty 60 lapselle ja niitä on 80, voi myös rakennustekniikka kärsiä.
  • Sitoo käsiä. Jos päiväkoti vaikkapa laitetaan käyttökieltoon yllättäen, on väliaikaisratkaisu hakea tiloja lähipäiväkodista. Milläs joustaa kun jousto on jo syöty?
Mitä tehdä:
  • Ylipaikkamäärö tulee saada vedettyä lähemmäs nollaa. Tähän ei paljoa muita vaihtoehtoja ole kuin rakentaa uusia tiloja tarpeen mukaan.
  • Asia ei ratkea hetkessä, mutta suunta pitää saada kääntymään.
     

Ostopalveluita täydentämään, ei korvaamaan omaa toimintaa

 
Espoossa noin kolmannes päiväkodeista on joko ostopalveluita tai yksityisiä päiväkoteja. Tämä on Suomen mittakaavassa paljon. Tämä ei ole mielestäni minkäänmoinen ongelma, mutta oma toiminta kannattaa pitää edelleen keskeisimmässä roolissa.
 
Tähän on kaksi perustetta:
  • Ensinnäkin, yksityisen päivähoidon maksut ovat “tasamaksuja”, tuloja ei huomioida. Tämä johtaa siihen, että pienituloisten perheiden lapset ovat suuremmalla todennäköisyydellä kunnallisessa kuin yksityisessä päivähoidossa. 
  • Edellä mainittu ei liity ostopalvelupäiväkoteihin, jonne lapset ohjataan kaupungin toimesta ja asiakasmaksut ovat samansuuruisia.
  • Toisekseen kaupungilla on loppukädessä vastuu päivähoidon järjestämisestä. Jos yksityinen päiväkoti menee konkurssiin, kaupungilla on vastuu seuraavasta päivästä alkaen lastenhoidon järjestämisestä. Tätä varten tarvitaan omia päiväkoteja ja toimintaa, jonne voidaan tarvittaessa ohjata lapsia hoitoon. 
     

Säästäminen varhaiskasvatuksesta on säästämistä käsipareista

 
Varhaiskasvatuksessa - eli pääosin päiväkodeissa - noin kaksi kolmasosaa euroista menee varsinaiseen varhaiskasvatukseen: henkilökuntaan ja toimintaan. Noin kolmannes meneen niin sanottuihin tukitoimiin, esimerkiksi ruokaan, tiloihin ja siivoukseen.
 
Nyt lähestytään tarinan ydintä. Jos varhaiskasvatuksen käsketään säästää kaksi prosenttia toiminnasta, on se käytännössä kolmen prosentin säästövaade toiminnasta. Tilat ovat mitä ovat, ja tilakeskus lähettää niistä laskun varhaiskasvatukseen. Sama pätee ruokaan jne. Eli noin kolmannes menoista on sellaisia, joihin varhaiskasvatuksen puolella ei voida vaikutta.
 
Päätöksiä tehdessä tämä kannattaa pitää mielessä. Jos annetaan varhaiskasvatukselle tehtäväksi säästää, se kohdistuu käytännössä suoraan käsipareihin. Sillä menoista suurin osa on henkilöstömenoja. Ei kannata työntää päätä pensaaseen, päättää yhtä ja leikkiä, että päätti toista.

Vuokramökki Nuuksiossa

Idyllinen vuokramökki Espoon Nuuksiossa. Talviasuttava, varaava takka, sähköt, hehtaarin tontin reunalla virtaa puro ja puron takana on kansallispuisto.

Tutustu ja varaa >

Mielipiteitä

Uutta Twitterissä

Rajaa sisältöä

Esim. 10.2017