Header.

Lisää uusi kommentti

Aamun konsernijaoston kummallisin osio oli keskustelu joukkoliikenteestä. Vaikka keskustelun aikana vaikutti siltä, että asiasta oli yhteisymmärrys (palvelutason pitää säilyä hyvänä, lipputuloilla pitää kattaa yli puolet menoista), päätösesityksen muotoilu siitä, että Espoo ei aio käyttää rahaa euroakaan enempää kuin edellisenä vuonna, voitti äänin 5-4. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että lippujen hintaa tulee nostaa ja palvelutasoa heikentää. 

Vaikka keskustelussa todettiin, että ei se noin kuitenkaan mene, jäi minulle epäselväksi miksi pitää ohjeistaa Helsingin seudun liikennettä toisella tavalla kuin mitä oikeasti halutaan. Ei kunnallisten päätösten tule olla mitään sudokuja.

Päätöksen lauseessa "Espoo edellyttää, että vahvistettavassa HSL:n toiminta- ja taloussuunnitelmassa joukkoliikenteen 2014 kuntaosuudet ovat Espoon kehyksen mukaiset ja 0,9 milj. euron vaje katetaan ensisijaisesti HSL:n toimintamenoja karsimalla ja lipputuloja kasvattaen." ainakin minun mielestäni sanotaan suoraan, että ei lisää rahaa Espoolta, ja ylimenevä osuus matkustajilta ja toimintaa supistamalla. 

Pohjaesityksen kannalla olivat kokoomuslaiset ja perussuomalaisten edustaja, hävinneellä puolella demarit, vihreät sekä rkp:n ja vasemmistoliiton edustajat. Aika jännästi suhtautuminen joukkoliikenteeseen jakaa puolueita eri tavalla kuin ehkä etukäteen ajattelisi.

Olin aikeissa kirjoittaa tästä tarkemman tarinan, mutta Tiina Elo ehti blogissaan ensin. Tiina esitteleen hyvän kuvauksen seututason päätöksenteon hankaluudesta, ja siitä, että sanat ja teot eivät aina kohtaa.

Tuo sanojen ja tekojen kohtaamattomuus on minusta yksi politiikan kummallisimmista puolista: voidaan sanoa yhtä ja tehdä toista. Espoo linjaa strategiassaan että joukkoliikennettä pitää parantaa. Sitä tavoitellaan heikentämällä palvelutasoa ja nostamalla lipunhintoja... 

Rajaa sisältöä

Esim. 12.2021