Kilpailuttaminen ei ole itsessään hyvä tai huono asia.

On tarpeen rahan säästön lisäksi muistaa myös laatu. Pelkkä hinta ei voi ratkaista, sillä julkisissa palveluissa laatu on kuitenkin se tärkein asia. Myös henkilökunnan asema on syytä muistaa.

Säästöjä pitää saada aikaan järkiperäistämällä organisaatiota ja madaltamalla hallintoa, ei vähentämällä varsinaista työtä tekevien määrää. Säästöjä ei pidä jahdata vastuuttoman henkilöstöpolitiikan keinoin.

Yksityisiä palveluntarjoajia tarvitaan sparraamaan julkista sektoria. Toisin sanoen näyttämään miten muutoin asioita voi hoitaa, ja luomaan uusia toimintatapoja.

Kaikkea ei voi kilpailuttaa. Samoin kuin yksityinen puoli sparraa julkista, julkinen sparraa yksityistä. Julkista sektoria ei voi alas ajaa.

Julkisella sektorilla kun on vastuu palvelujen järjestämistä. Ilman mahdollisuutta toteuttaa palveluja itse voi päätyä tilanteeseen, jossa palvelu on järjestettävä ja se pitää ostaa saman tien. Siinä, jos missä, palaa rahaa.

Kilpailuttaminen on mainio renki, mutta huono isäntä.