Lisää uusi kommentti

Sote-uudistus ja valinnanvapaus: Miten estää yrityksiltä asiakkaiden valitseminen?

Maan hallitus tuli joulun alla ulos valinnanvapaus-linjauksineen. Palvelujen tuottajaksi voi rekisteröityä (kuka tahansa) kriteerit täyttävä taho, asiakkaat saavat valita missä käyvät ja maksuperuste on sama kaikille toimijoille. Tästä luetaan pois erikoissairaanhoitoa, erityisen paljon tukea tarvitsevia ja monia muita poikkeustilanteita. Viime viikon Helsingin Sanomissa pohdittiin samaa suuntaa.

Käytännössä valinnanvapauden suhteen alkuun lähdetään liikkeelle laajennetulla terveyskeskukselle, ja myöhemmin sitten ehkä lisää. 

Raha vaihtaa omistajaa siten, että operoija (käytän tästä lähtien tätä termiä) saa rahaa sekä väestöpohjan että suoritteiden mukaan. Eli jos on iäkkäämpiä ja paljon tukea tarvitsevia asiakkaita, niin saa enemmän rahaa kuin nuorista perusterveistä aikuisista. Ja jos paljon lääkärikäyntejä, niin enemmän rahaa.

Vähintään ⅘ euroista tulee kiinteänä korvauksena, siis per henkilö. Ja siis vain viidennes korvauksesta voi perustua kannustimiin tai suoritteisiin.

Mallissa on useampikin voisiko sano haastava kohta, mutta nyt keskityn niistä ehkä ilmeisimpään. Miten estää asiakkaiden valinta?

Jokainen yritys pyrkii tuottamaan voittoa omistajilleen. Jos joku ei usko, niin vilkaiskaa osakeyhtiölakia. Sellainen ainakin 8 % tuottotavoite lienee realistinen tässä tapauksessa. Käytännössä siis operoijan tulisi käyttää palveluiden tuottamiseen (henkilökunta, tilat, muut menot) sellainen vajaa kymmenes vähemmän kun mitä maakunnat palveluiden tuottamisesta maksavat.

Kapitaatiomallissa euroja saadaan per asiakas. Ideaalitapaus on niin terve, ettei käy lääkärissä kuin jossain ikäkausitarkastuksessa. Ehkä nekin hoitaa työterveyshuolto. Toinen ääripää on monta kertaa viikossa tukea tarvitseva pitkäaikaissairas. Tätä kompensoi hoitoon sidottu maksu, mutta se ei eroa täysin poista. Epäselvää on, missä määrin erityisen vahvaa tukea tarvitsevat ohjataan suoraan maakunnan liikelaitoksen asiakkaiksi.

Selvää on, että operoijille yksi asiakas käy kalliiksi ja toinen halvaksi. Eikä se ole edes ongelma. Jos hakee marketista vain alennustuotteen, ei kauppias paljoa tienaa. Riittää, että kauppias tienaa keskimäärin.

Kysymys kuuluu, mikä on se ero millä voitto tehdään tai mikä erottaa yhden operoijan toisesta? Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi.

(1) Hoitaa hyvin (tai huonosti). Ideaalitilanteessa, ja tätä maan hallitus varmaan toivoo, ennaltaehkäisyyn satsataan. Kansanterveys parantuu ja kaikki ovat onnellisia. Kiva idea jossa on muutamia haasteita, kuten että satsaus tulee ensin ja palkkio (ehkä muualle) myöhemmin, ja myös minimitason tavoittelemalla voi säästää. Palaan näihin eri bloggauksesta.

(2) Asiakkaiden valitseminen. 20 prosenttia asiakkaista tuottaa 80 prosenttia kuluista, sanotaan. Eli jos operoijille sattuisi olemaan terveyskeskus jonka asiakkaat olisivat terveimmästä päästä, rahan tuloa ei voi estää. Ja kääntäen, jos kaikki asiakkaat ovat suurta tukea tarvitsevia, toiminta ei voi millään kannattaa.

Miten sitten valita asiakkaita? Tätähän tietysti ei virallisesti tapahdu, mutta kaupunkiseuduilla (jossa tarjontaa on eniten ja on monia vaihtoehtoja) on helppo nähdä, että tähän pyritään. Tai siis, miksi ihmeessä ei pyrittäisi? Eiköhän nyt noin kuka tahansa tajua, että asiakaskunnalla on merkitystä.

Miten sitten voisi “kannustaa” vääränlaisia asiakkaita muualle, tai pitää huolta halutuista?  

(1) Kanta-asiakkaiden palveleminen. “Kiitos asiakkuudesta, kiitoksena hyvästä asiakkuudesta tarjoamme joulun välipäivinä tunnin hieronnan ja leffalipun”. Jos asiakas tuo kuvitteelliset 300 tai 1000 euroa vuodessa ja ei palveluita käytä, eikö ole järkevää satsata vaikkapa satanen vuodessa siihen että hän ei lähde pois? Ja onhan se samalla ennaltaehkäisyä.

(2) Asiakkaiden jakaminen A ja B -luokkiin. Tätä ei tietenkään virallisesti tapahdu. Mutta entä epävirallisesti? Käytännön esimerkki: perustaan lääkäriaikoja viime hetkillä, tarjotaan aikoja aina sopimuksen sisältävän maksimiajan päähän (esim. pari viikkoa), kerrotaan että meillä on tiukkaa mutta tuolla naapurissa on kuulemma paremmin aikoja tarjolla ja ollaan epäkohteliaita. Eiköhän keinoja löydy, ja ei-toivottu asiakas tajuaa lopulta hakeutua toisaalle.

Ei näin voi tapahtua, moni älähtää? Ai ei vai. Oletteko ikinä huomanneet olevanne jonkin yrityksen erityisen tärkeä asiakas, tai ei yhtään tärkeä asiakas? Että on eroa ostatteko keittiötä tai kuulakärkikynää? Tai kiinnostaako asunnonvälittäjiä erityisesti ne, ketkä ovat tosissaan etsimässä asuntoa? Miksi yrityselämän peruslogiikka muuttuisi tässä tapauksessa? 

(3) Ohjaaminen maakunnan liikelaitokselle. Erityisen paljon tukea tarvitseva asiakkaat osoitetaan maakunnan liikelaitoksen asiakkaaksi, eli he eivät enää ole valinnanvapauden piirissä. Lienee ilmeistä, että kun asikas menee tarpeeksi pitkälle ei-kannattavan puolelle, kirjoitetaan lähete maakuntaan.

Tässä on muuten uuden bloggauksen paikkaa: kuka tekee valinnan että nyt pois perustasolta. Entä jos en halua, mutta operoija haluaa? Saako operoija milloin tahansa katkaista hoitosuhteen, perusteena “erityisen tuen tarve”?

Sote-uudistusta on taatusti suunnilteltu parannus mielessä. Riski on, että ei tule parannusta, vaan sekaannus. Etenkin suuri määrä toimijoita ja valinnanvapaus voi avata ikkunan melkoiselle rahastukselle. Ja usko sopimusten voimaan on vahva. Mutta katsotaan.

o o o 

Kaikki sote-uudistusta koskevat bloggaukset löytyvät täältä.

Taustoistani: 

Ajattelen olevani maallikkokommentoija, mutten ole. Olen ensimmäiseltä koulutukseltani lähihoitaja, toiselta valtiotieteiden maisteri. Minulla on siis sekä käytännön että hallinnon työkokemusta.

Poliittisella puolella olen toiminut Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsenenä sekä HYKSin lautakunnan samanmoisena, Espoon kaupunginhallituksessa sekä konsernijaostossa (joka ohjaa edellämainittuja) sekä viimeisimpänä Espooseen ikäihmisten palvelukokonaisuuksia rakennuttavan Elä ja Asu oy:n hallituksessa.

Maallikko en taida tässä asiassa olla - nelikymppisenä olen pohtinut sote-järjestämiskuvioita päälle 20 vuotta.

Mielipiteitä

Rajaa sisältöä

Esim. 11.2017