Itse olen ruumiinrakenteeltani kohtuullisen kookas. Niinpä painoindeksi on päälle kerkiarvon - jopa sinä kesänä kun olin elämäni kunnossa jaettuani Hesareita neljä kuukautta ja pelattuani siinä ohessa jalkapalloa.

Pelkkä keskiarvoihin tuijottaminen on turhaa. Joku voi syödä kuin hevonen lihomatta, toisella kakunpalan painuu heti lantioille. Ihmisten ruumiinrakenteessa ja sen toiminnassa on eroja. Niinpä tuollaiset "200 kiloa pois" -projektit voivat olla aika typeriä.

Yhteiskunnan tulee tarjota mahdollisuuksia: porkkanaa, ei keppiä. Yleinen moralisointi ei toimi, se kääntyy helposti syyllistämisen ja loukkaamisen puolelle.

Loppujen lopuksi kyseessä on valinta. Mutta kuten yleensä, hyvät vaihtoehdot helpottavat valintaa. Yhteiskuntana voidaan tarjota niitä hyviä vaihtoehtoja.