Lisää uusi kommentti

Eriarvoistuva Suomi: Miksi työssäolevien ja pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömyyshakemusten hylkäysprosenteissa on hurja ero?

Eilisessä Hesarissa oli pysäyttävä juttu. STM on tehnyt laajan selvityksen työvoimapalveluista: sirpaleisen palvelujärjestelmä ei hoida hommaansa. Pysäyttävän kohta oli maininta siitä, että pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylätään 90 % ja työssäolevien 30 %. 

On hankala kuvitella mistä tuo ero syntyy. Pitkäaikaistyöttömillä on enemmän sairauksia ja työssäkäyvä on ainakin lähempänä työelämää. Joten luulisi, että luvut olisivat pikemminkin toisin päin, tai ainakin lähellä tasatilannetta.

Joten miksi luvuilla on noin iso ero? Hesarin jutussa pohditaan sitä, että lääkäreillä ja päätöksiä tekevillä olisi ainakin joissain määrin ennakkoasenteita pitkäaikaistyöttömien kohtaan.

Tämänkaltaisia hetkinä minussa pukkaa esiin nuori sosiologian opiskelija esiin. Mielestäni liuimme kohden yhteiskuntaa, joissa jo rakenteellisesti eri asemassa olevia kohdellaan eri tavoin. Tai sitten ollaan sellaisessa yhteiskunnassa aina eletty. Voi olla, että työssä olevan ja työttömän välillä iso ero työkyvyttömyyseläkehakemusten välillä on siinä, että toisen tulkintaa kuunnellaan ja toista epäillään.

Jos on koulutettu, töissä ja pärjää, kysymys kuuluu miten yhteiskunta voisi auttaa sinua paremmin. Jos on työttömyyttä tai sairauksia, lähinnä rakennetaan aktiivimallin kaltaisia seuranta- ja valvontamalleja.

 

Eriarvoistuva Suomi on blogisarjani siitä, miten Suomessa on mielestäni monia huolestuttavia merkkejä siitä, että eri ihmisryhmiä kohdellaan eri tavalla esimerkiksi työttömyyden tai ennakkoluulojen perusteella.

En nyt voi varmasti sanoa että suunta olisi merkittävästi huonompi kuin aiemmin, mutta huolestuttavia merkkejä löytyy.

Sarjan kaikkiin bloggauksiini pääsee täältä.

 

 

Mielipiteitä

Rajaa sisältöä

Esim. 12.2018