Tulevan hyvinvointialueet ovat keskeisessä roolissa tulevina vuosina, kun hyvinvointialueet miettivät alueensa palveluverkkoa. Sote-uudistus ei itsessään merkitse mitään muuta kuin hallinnollista muutosta, käytännön muutokset esimerkiksi palveluverkkoon tulevat vasta myöhemmin.

Niiden palveluiden, joita tarvitaan useammin, tarvitsee myös löytyä lähempää kotoa. Esimerkiksi lääkäriin tai neuvolaan tulee päästä kohtuullisen matkan päässä kotoa. Sen sijaan harvemmin tarvittavia palveluita voi saada kauempaakin - harva käy niin usein vaativassa polvileikkauksessa, että pitäisi saada sairaala rakennettua kodin viereen.

Lisäksi tulee myös huomioida palvelun tarvitsijan kyky hakeutua palveluiden luokse. Esimerkiksi mielenterveyspalveluita tarvitsevan nuoren ei pidä joutua matkaamaan yksin bussilla pitkiä matkoja apua saadakseen - se matka voi jäädä tekemättä.

Tulevan vuosikymmenen aikana palveluverkkoa pitää ajatella uusiksi. On tärkeää, että palvelupisteitä löytyy eri puolilta Länsi-Uuttamaata. Mutta voi hyvin olla, että kiireettömissä tapauksissa lääkäriin pääsisikin lähimmässä palvelupisteessa vain tiistaisin ja torstaisin. Eli mielestäni pitää päästä eroon joko-tai -mallista siirtyä sekä-että -malliin. Hyvinvointialueen olisi syytä harkita myös liikkuvia yksiköitä, kuten vaikkapa laboratoriotestejä, joita voidaankin tehdä S-Marketin pihalla tiettynä aikana.

Palveluverkon uudistamisen ei tarvitse merkitä pidempiä matkoja palveluihin. Se voi merkitä myös lyhyempiä matkoja palveluihin, muttei välttämättä joka päivä.

Hyvinvointialueiden on tärkeää:

• Järjestää usein käytetyt palvelut lähelle kotia. 
• Tarjota palvelupisteitä, joiden palvelut voivat vaihdella. Viedään palveluita lähemmäs asukkaita.
• Ottaa mukaan tarjontaa myös liikkuvat yksiköit.