Kirjoittanut Lauri Räty (ei varmistettu) 5 Syyskuu, 2007 - 10:07.
Ilmainen joukkoliikenne tosiaan kummittelee aina välillä lehtien mielipidepalstoilla. Tällaiselle ajatukselle on vaikea keksiä mitään muuta vastalausetta kuin raha, joka sekin loppujen lopuksi lienee varsin irrelevantti argumentti kun huomioidaan kokonaisuus.
Pureudutaanpa maksuttomaan joukkoliikenteeseen silti syvemmin. Mitä tapahtuu kun joukkoliikenteestä poistetaan matkaliput? Helsingin kaupungin liikennelaitoksella ilmaista joukkoliikennettä on vastustettu siksi, että raitiovaunuista, metroista, lähijunista ja linja-autoista tulee sitten ilmaisia säänsuojia, jotka keräävät kyytiinsä myös niitä jotka eivät matkusta, vaan pikemminkin asuvat. Ylipäätään joukkoliikenteen käytön voidaan ennustaa räjähtävän, kun kyytiin voi vain hypätä. Kysyntää pääkaupunkiseudulla on.
Joukkoliikennevälineet täyttyisivät matkustajista ja tarve vuorojen lisäämiselle olisi suuri. Tarvittaisiin suuria investointeja ja joukkoliikenteen tuotantokustannukset nousisivat huomattavasti. Joukkoliikennevälineet pullistelisivat matkustajista, mutta ehkä hetkellisesti olisi saavutettu liikenteen tila jota oli tavoiteltu: joukkoliikenne kuljettaa ja kadut tyhjenevät edes osittain henkilöautoista.
Kuinka pitkään ilmaiset, mutta täydet joukkoliikennevälineet jaksaisivat houkutella matkustajia? Entä miten radikaalisti lisääntyvän liikenteen kustannukset katettaisiin? Ehkä tapahtuisi taas siirtymää takaisin yksityisautoiluun.
Minä näen pääkaupunkiseudun liikenteen kehittämisen tulevaisuuden raideliikenteen määrän huomattavana kasvattamisena. Länsmetro ja kehärata ovat vain alkua, tarvitaan poikittaista raideliikennettä Raidejokerina ja Helsingin katuraitioteiden kehittämistä, jotta niitä voidaan jatkaa myös esikaupunkeihin. Raideliikenne houkuttelee kokemuksen mukaan enemmän matkustajia kuin vastaava bussiliikenne (ns. rail factor). Raideliikenteen suuremmat yksikkökoot mahdollistavaa saman työvoiman tarpeen, mutta suuremmat matkustajakilometrien määrät.
Raideliikenteessä on mielestäni pääkaupunkiseudun liikenteen tulevaisuus. Se myös mahdollistaa pitkällä aikavälillä liikenteen päästöjen alentamisen, mutta toimiin olisi ryhdyttävä jo nyt.
Ilmaisen joukkoliikenteen toimivuudessa on riskinsä
Ilmainen joukkoliikenne tosiaan kummittelee aina välillä lehtien mielipidepalstoilla. Tällaiselle ajatukselle on vaikea keksiä mitään muuta vastalausetta kuin raha, joka sekin loppujen lopuksi lienee varsin irrelevantti argumentti kun huomioidaan kokonaisuus.
Pureudutaanpa maksuttomaan joukkoliikenteeseen silti syvemmin. Mitä tapahtuu kun joukkoliikenteestä poistetaan matkaliput? Helsingin kaupungin liikennelaitoksella ilmaista joukkoliikennettä on vastustettu siksi, että raitiovaunuista, metroista, lähijunista ja linja-autoista tulee sitten ilmaisia säänsuojia, jotka keräävät kyytiinsä myös niitä jotka eivät matkusta, vaan pikemminkin asuvat. Ylipäätään joukkoliikenteen käytön voidaan ennustaa räjähtävän, kun kyytiin voi vain hypätä. Kysyntää pääkaupunkiseudulla on.
Joukkoliikennevälineet täyttyisivät matkustajista ja tarve vuorojen lisäämiselle olisi suuri. Tarvittaisiin suuria investointeja ja joukkoliikenteen tuotantokustannukset nousisivat huomattavasti. Joukkoliikennevälineet pullistelisivat matkustajista, mutta ehkä hetkellisesti olisi saavutettu liikenteen tila jota oli tavoiteltu: joukkoliikenne kuljettaa ja kadut tyhjenevät edes osittain henkilöautoista.
Kuinka pitkään ilmaiset, mutta täydet joukkoliikennevälineet jaksaisivat houkutella matkustajia? Entä miten radikaalisti lisääntyvän liikenteen kustannukset katettaisiin? Ehkä tapahtuisi taas siirtymää takaisin yksityisautoiluun.
Minä näen pääkaupunkiseudun liikenteen kehittämisen tulevaisuuden raideliikenteen määrän huomattavana kasvattamisena. Länsmetro ja kehärata ovat vain alkua, tarvitaan poikittaista raideliikennettä Raidejokerina ja Helsingin katuraitioteiden kehittämistä, jotta niitä voidaan jatkaa myös esikaupunkeihin. Raideliikenne houkuttelee kokemuksen mukaan enemmän matkustajia kuin vastaava bussiliikenne (ns. rail factor). Raideliikenteen suuremmat yksikkökoot mahdollistavaa saman työvoiman tarpeen, mutta suuremmat matkustajakilometrien määrät.
Raideliikenteessä on mielestäni pääkaupunkiseudun liikenteen tulevaisuus. Se myös mahdollistaa pitkällä aikavälillä liikenteen päästöjen alentamisen, mutta toimiin olisi ryhdyttävä jo nyt.