Kulunut viikko on ollut synkeä. Keskiviikkoisen Jokelan tragedia ei hevin unohdu, eikä sen kuulukaan unohtua.

On hankala hahmottaa millaisessa tilanteessa Jokelan surmaaja on ollut. Miten muiden järjestelmällinen surmaaminen voi edes olla vaihtoehto? Miten se voi tuntua oikeutetulta, tai loogiselta?

Jokelan tapauksesta on silti syytä yrittää oppia. Jos ei mitään muuta, niin yritetään estää vastaavat tapaukset jatkossa. Mitä sitten tehdä?

Ilmeistä on, että laman jäljiltä laiminlyöty mielenterveyspuoli on saatava kuntoon. Pitkään ongelmia on lakaistu maton alle. Esimerkiksi nuorison mielenterveyspuolella on kohtuuttoman pitkiä jonoja, etenkin kun kyse loppuelämän kannalta ratkaisevia vuosiaan elävistä nuorista.

Lisäksi asepolitiikkaa on syytä tiukentaa. Käsiaseet voisivat hyvin olla lukkojen takana ampumaradoilla. Käsiaseita kun ei metsästyksessä lainkaan tarvita.