Kansainvälisesti verrattuna erikoissairaanhoito on Suomessa sekä korkealaatuista että huokeaa. Likimain kaikkialla muualla länsimaissa tehdään vastaavaa tai huonompaa - kalliimmalla.

Osin taustalla on palkkakuoppa. Suomessa maksetaan hoitohenkilökunnalle vähemmän kuin monissa vertailumaissa. Tämä tilanne on muuttumassa, ja se näkyykin terveydenhoitomenojen kasvuna.

Taustalla vaikuttaa myös julkisen sektorin vahva asema. Niissä maissa joissa kustannukset katetaan vakuutusten kautta, menot ovat korkeampia. Tämä johtuu uskoakseni siitä että kun kulut maksaa vakuutusyhtiö, ei ole mitään estettä sekä tehdä enemmän kuin olisi tarpeen että laskuttaa siitä enemmän.

Hyvästä, tuloksekkaasta ja huokeasta hoidosta ei pidä vetää sitä johtopäätöstä että kehittäminen ja muutos olisivat turhia. Ei millään alalla voida tuudittautua vain vaalimaan entistä, etenkin kun tekniikat ja hoidot kehittyvät jatkuvasti. Toiveissa ja vaateissa tulee silti olla realistinen, eikä kohtuuttomia saa vaatia.

Tuoreissa tutkimuksissa on selvitetty mikä selittää suomalaisten kuntien erikoissairaanhoidon kustannuseroja. Kahdeksasta tapauksesta kymmenessä taustalla on se, että potilasta hoidetaan väärässä paikassa. Toisin sanoen parempi paikka olisi olla vaikka vanhainkodissa, mutta ollaankin sairaalassa.

Jos näistä "turhista" sairaalahoidoista päästäisiin eroon, rahaa säästyisi ja palvelukin olisi parempaa. Onko mitään turhempaa kuin potilas joka on sekä omasta että lääkärin mielestä sairaalassa turhaan?

Kunnille, ja myös Espoolle, tämä asettaa haasteen. Palvelutaloja, seniorikoteja, kotipalvelua ja monia muita asumis- ja tukimuotoja pitää olla tarpeeksi. Kun perusterveydenhuolto toimii, erikoissairaanhoito ei joudu siivoamaan muiden jälkiä. Tästä hyötyvät kaikki.