Viikonvaihteessa vihreät asettivat puoluekokouksessa tavoitteeksi, että Suomessa sallittaisiin eutanasia. Reaktio on ollut vahva. Netti on pullollaan kirjoituksia vihreiden tappopartioista, ikäihmistenlopetussuunnitelmista, poliittista irtopisteidenkeruuta ja kaikenlaisesta muuta joka ei liity mitenkään siihen mitä vihreät tavoitteekseen asettivat.

Muotoilu kuuluu "Ihmisen omaa tahtoa tulee kuulla ja kunnioittaa viimeiseen asti niin parantavan, oireenmukaisen ja saattohoidon yhteydessä kuin kuoleman edessä. Ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan, tarvittaessa hyvän saattohoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avustettuna."

Tästä lauseesta on hankala löytää sitä kohtaa missä vihreä puolue haluaa määritellä kuka saa elää ja kuka kuolla.

Olennaista on ihmisen oma valinta. Monille - valitettavasti - viimeiset viikot ja kuukaudet ovat yhtä tuskaa. Saattohoitoa pitää kyllä parantaa, ja kipua hoitaa. Mutta sen lisäksi tarvitsee myös antaa ihmiselle mahdollisuus valita. Ei se ole minkään puolueen tai eduskunnan tehtävä määritellä mitä kukin haluaa viimeisiltä päiviltään, tai kenen seurassa haluaa nukkua pois.

Tavoitteen tärkein sana on mielestäni “halutessaan.” Kyseessä pitää olla loppuun asti oma valinta, jota ei tulisi luovuttaa ilman hoitotestamenttia edes lähiomaisille.

Keskusteluista on myös unohtunut se, että eutanasia tosiasiassa jo sallitaan. Esimerkiksi hoitotestamentin tai omaisten päätöksen myötä jätetään hoitamatta. Jos hoitojärjestelmä ei tee kaikkea sitä mitä voisi, niin eikö silloin jo toteuteta eutanasiaa? Tekemättä jättäminenkin on valinta... Lisäksi hoitamatta jättäminen johtaa pahimmillaan lisääntyviin kipuihin.

En suunnittele omien päivieni päättymistä omalla päätökselläni. Mutta joskus 108 tai 121-vuotiaana, hoivakodissa (luultavasti Espoon Viherlaaksossa, missä vietän aikaani katsomalla Lippajärveä ja muistelemalla niitä kesiä kun lapset olivat pieniä ja kiersimme kuvaamassa Espoon uimarantoja) saattaisin haluta lähteä viimeiselle matkalleni lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten ympäröivänä ilta-auringon paistaessa Lippajärven yli. Etenkin jos kivut ovat suuret ja viimeinen junavuoro lähestyy jo asemaa. Mieluummin kuin seuraavana yönä hoitajavuoron vaihtuessa, salaa, yön pimeydessä.

Ennen kaikkea haluan valita ihan itse.