Perhetyötä lastensuojelun sijaan

Eilisessä A-Studiossa (26.3.2012) käsiteltiin huostaanottoja. Kynnys puuttua lasten huonoihin olosuhteisiin on ajoittain liian korkea. Lapset tarvitsevat vakautta, mieluiten omien vanhempien huoltamana, mutta jos se ei toimi, niin sitten muuten.

Huostaanottojen määrä kasvaa vuosittain. Tämä nähdään merkkinä pahoinvoinnin kasvamisesta. Osaselitys voi olla se, että verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen esimerkiksi kotipalvelua ja muita "varhaisia tukimuotoja" ei käytännössä ole tarjolla juuri lainkaan.

Varhaisiksi tukimuodoiksi kutsutaan kaikkea sellaista jolla autetaan ennen kuin ongelma on kasvanut liian suureksi. Esimerkiksi lastensuojelun puolella näitä ovat perhetyö ja -tuki ennen kuin lastensuojelun tarvetta on, mutta myös vaikkapa tuki jonka avulla vanhemmat voivat vähentää päihteiden käyttöä.

Olettaisin että aika harva haluaa tai pyrkii olemaan huono tai piittaamaton vanhempi. Osa silti sellaiseksi päätyy. Tukemalla ja auttamalla ajoissa kaikki hyötyvät: niin lapsi, vanhempi kuin yhteiskuntakin.

Ennaltaehkäisyn ongelma on, että se häviää akuutille hädälle: "Miksi mitata kolesteroleja kun toinen kaipaa ohitusleikkausta?" Kun resurssit ovat rajalliset, satsataan sinne missä hätä on suurin.

Hyvä ennaltaehkäisy on osin uskon asia. Jos ennaltaehkäisy toimii, ongelma pienenee tai häviää. Taitamaton tilastojen tulkitsija päättelee, että ennaltaehkäisy on turhaa, koska ei ole enää ongelmaa mitä ennaltaehkäistä.

Edellistä logiikkaa vastaan voi taistella tarkastelemalla tilastoja vuosikymmenien päähän, tai tähyämällä kunnan ja maan rajojen yli.

Yhteiskunnan vinkkelistä tärkeintä on pohtia mitä voi tehdä. Mitä Espoossa sitten voitaisiin tehdä? Ensi syksyn budjettineuvotteluissa pyrin siihen, että perhetyön resursseja lisätään.

Kommentit

Olen 20 vuotta Espoossa asunut vaimo ja äiti Työni olen tehnyt vanhusten parissa, sekä sairaiden lasten parissa. lisäksi kuntoutus on ollut osa työtäni, kuten tietysti koulutustanikin. Mitä mieltä olet / tai mitä ohjaisit minut tekemään seuraavassa tilanteessa: Minulla on aiemmasta avioliitosta 2 lasta. Yksi asuu kotona. Yli 5 vuotta sitten aloin seurustelemaan ulkomaalaisen miehen kanssa ja etenimme kuten täällä Suomessa on tapana seurustelun kautta yhteiseen asuntoon (silloin molemmat lapseni vielä samassa asunnossa), kihloihin ja siitä vuoden päästä naimisiin. Miehelläni on 3 lasta omasta aikaisemmasta avioliitostaan. Noin vuosi sitten lasten äiti ei enää jaksanut huolehtia lapsista ja halusi jatkaa omaa elämäänsä. Mieheni käynnisti virallisen huoltajuuden vaihtoprosessin ja sosiaalivirkailijoidenkin puollosta lapset siirtyivät kokonaan mieheni huoltoon ensin kotimaassaan siirtyen isovanhempien hoitoon. Vanhin lapsista tuli alunperin kesäloma-ajatuksella meille, mutta kun päätös huoltajuuden siirtymisestä tuli tietoomme, käännyimme Espoon poliisin puoleen kysymään neuvoja. Pojalle satiin hakuprosessi käyntiin,mutta maahanmuuttovirasto ei antanutkaan lupaa hakea oleskelulupaa kahdelle nuoremmalle lapselle. Alkuperäiset paperit olivat kiinni pojan papereissa. nuoremmat asuivat isovanhemmillaan. Haimme koko ajan suurempaa asuntoa, jossa kaikilla olisi joko oma tai yhteinen huone. Nuoremmille saimme ensi kertaa luvan hakea oleskelulupaa suomessa 09/12. samaan aikaan vanhin lapsista sai tiedon, ettei saa jäädä Suomeen. Oli opiskellut jo kielen päässen ammattioppilaitoksen valmentavalle ja muutenkin eläminen täällä oli kohdallaan. Pelasi espoolaisessa joukkueessa omaa rakasta lajiaan. Poika itsessään kaikin tavoin kunnollinen, ei "äitinä" muuta valitettavaa, kuin perusteini-laiskuus, joka ajoittain iski:-). Pojan päätöksestä valitimme,mutta 11.10 saimme tiedon, että poika tulee lähettää kotimaahan odottamaan lopullista päätöstä. Alkanut koulu siis myös keskeytettävä. Eikä tietoa, saako poika tulla takaisin kotiin. Päivää tätä ennen kuoli toinen kotimaassa lapsia hoitanut isovanhempi. Hautajaiset olivat 11.10. Pojan lähetin täältä alkoperäiseen kotimaahan 12.10 tietämättä näenkö häntä enää koskaan. Olimme kasvaneet jo perheeksi. Pojaksi ja äidiksi, koska hoidin kaikki äidin tehtävät. Emme pyytäneet apua keneltäkään, emme tarvinneet sosiaalitoimen tukea.Rahat perheeseen teimme työllämme maksaen verot Espoon kaupungille, kuten suomen valtiollekin, mutta koska kuuntelimme viranomaisohjeita (mitenkäs muutenkaan asioita hoidetaan) koitui se kohtaloksemme. Päätös perustui suurelta osin siihen, ettei nuoremmille oltu haettu vielä oleskelulupaa (eihän siihen saatu lupaa)Ennen kun saimme negatiivisen päätöksen, oli nuoremmille (09/12) haettu jo oleskelulupaa). Siitä huolimatta jouduin saattamaan pojan lentokoneeseen. Miten on mahdollista, että perheet, jotka ovat valmiita hoitamaan lapsiaan, eivät saa sitä tehdä? Miten on mahdollista, ettei suomalaisella naisella, vaimolla ole mitään oikeuksia,mikäli hän on naimisissa ulkomaalaisen kanssa? Miten voi olla kenenkään etu lähettää yhtään lasta pois huoltavan perheen luota. Kaiken tämän lisäksi päätöksessä meitä syytettiin vielä suomen lakien kiertämisestä. Kuinka voimme kiertää lakia, jos toimimme viranomaisohjeiden ja määräysten mukaisesti 100%. Emme ole lakia rikkoneet myöskään koskaan muulloin. Käymme normaalisti työssä. maksamme kaikki veromme sekä Suomelle, että Espoon kaupungille. Mutta, kun tarvitsemme apua vain saadaksemme hoitaa lapsia, meidän syyllistetään, perhe hajotetaan (mieheni joutuu todennäköisesti jättämään työnsä ja olemaan lasten kanssa ulkomailla käsittelyb ajan alustavasti ( 1 vuosi tai ainiaan, jos emme saa lupia) Ja kenen etu tämä on oikeasti? Lastensuojelun johtava virkamies, ei ota asiaan kantaa. Se ei kuulu kuulemma hänelle. Kuka lohduttaisi Nyytiä? Kysyy perheen äiti surussaan uutta kotia laittaessaan kaikille tietämättä kotiutuuko kukaan

Vuokramökki Nuuksiossa

Idyllinen vuokramökki Espoon Nuuksiossa. Talviasuttava, varaava takka, ilmalämpöpumppu, hehtaarin tontin reunalla virtaa puro ja puron takana on kansallispuisto.

Tutustu ja varaa >

Rajaa sisältöä

Esim. 11.2019