Suurten kaupunkien koulut eriarvoistuvat. On kouluja joihin halutaan, ja niitä joihin joudutaan. Joka väittää että näin ei ole, on väärässä. Tai on vähintään optimistinen kaupungin työntekijä. Kuka tahansa nuori osaa pistää lähialueensa koulut järjestykseen niiden maineen mukaan.

Monille keskeisille ns. lähiökouluille on jäänyt musta pekka käteen. Toisin sanoen kouluissa on paljon kielitaidottomia ja erityisopetusta tarvitsevia. Pahimmassa tapauksessa ympäri lähiseutuja on tuotu taksille ns. vanhoja tarkkislaisia kouluihin, jotka muutoinkin ovat kovilla. Toisin sanoen viety ongelmia sinne, missä on jo valmiiksi ongelmia.

Ratkaisuni edelliseen on seuraava. Kaikki erityisopetus pitää keskittää alueellisesti isoihin kouluihin. Tähän mennessä on keskitetty "ei haluttu" opetus isoihin lähiökouluihin. Haluttu erityisopetus kuten kielikylvyt, kaksikieliset opetukset, taidepainotukset jne. on sen sijaan ripoteltu pieniin lähikouluihin.

Kun samaan kouluun sekä halutaan että joudutaan, suuria eroja koulujen välille ei pääse syntymään ja oppilasaines pysyy tasapainossa. Lisäksi tulos on yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen - on ihan hyvä että sijainniltaan keskeisiin kouluihin keskitetään myös erityisopetus, näin kaikilla alueen lapsilla on mahdollisuus päästä esimerkiksi julkisilla kulkuvälineilla erityisopetusta tarjoavaan kouluun.