Yksi maailmanpolitiikan viime kuukausien yllättävimpiä käänteitä on ollut perinteisen propagandan paluu. Ehdin jo luulla että laajamittainen tiedon vääristely valtiojohtoisesti ei vaan ole mahdollista - kun on noita internettejä ja kamerakännyköitä - mutta niin vain Kremlin suunnasta näyttivät miten sitä osaa olla väärässä. Sotilaallinen kuri toimii näemmä edelleen.

Pidän televisiosarjoista, ja annan mieluusti uusille sarjoille mahdollisuuden. Yksi tämän kesän kokeilu on maksukanavilla tuleva Revolution, joka sai ensi-iltansa Atlantin toisella puolen viime syksynä.

Revolutionissa eletään "post-apokalyptisessä" Amerikassa 15 vuotta sen jälkeen kun sähköt ovat lakanneet toimimasta. Sarjassa ei kerrota miksi näin kävi, sitä varmaan selvitetään ensin jokunen tuotantokausi.

Illalla Ylellä pyörähtää käyntiin suursarja The Pacific. Toisen maailmansodan Tyynen valtameren saarien taisteluihin sijoittuva sarja on epäsuora jatko vajaan kymmenen vuoden takaiselle Taistelutovereille.

Yksi viime vuosien hienoimmista televisiosarjoista lähestyy loppuaan. Yle on esittänyt englantilaista Foylen sota (Foyle’s War) sarjaa muutamana kesänä. Tänään on ohjelmassa sarjan viimeinen jakso.

1940-luvulle toisen maailmansodan aikaan sijoittuva sarja on tahdiltaan verkkainen. Puolitoistatuntisissa jaksoissa selvitetään murhia, varkauksia ja kaikenlaisia muita rikoksia, niin kuin poliisisarjoissa yleensäkin.

Viime aikoina lehdissä on ollut esille kymmeniä vuosia salattuja kuvia sota-ajoilta. Surullisia kuvia, kuten sotakuvat aina. Itseäni ovat surettaneet eniten kuvat desanttien tappamista lapsista.

Suoritin asepalvelukseni vuonna 1995. Ennen kotiutumista minulle sanottiin, että 3-5 vuoden kuluttua kutsutaan kertausharjoituksiin. Siitä on nyt yli yksitoista vuotta. Ei ole kutsua kuulunut.