Fortum, sisäpiiritiedon vuotaminen ja maan tapa

Uusimmassa Voima-lehdessä on yksi hyvin kiinnostava artikkeli. Mikko Niskasaari kirjoitti pitkälti julkisuudessa olleiden tietojen perusteella viime kesän ja syksyn ydinvoimalapäätösten taustoista. Jo syksyllä omaan korvaanikin särähti se mitä prosessista kerrottiin, joten palasin itsekin asiaan..

Pikakertaus mistä oli kyse.

• Eduskunta antoi Fennovoimalle ydinvoimaluvan vuonna 2010. 
• Joulukuussa 2013 ongelmissa ollut Fennovoima sopi Venäläisen Rosatomin kanssa 1200 megawatin ydinvoimalan toimittamisesta.
• Maan hallitus äänesti Fennovoimasta syyskuussa 2014. Vihreät lähtivät tämän seurauksena hallituksesta.
• Eduskunta myönsi luvan Fennovoimalle joulukuussa 2014. Vaadittu yli 50 % suomalainen omistus varmistui viime hetkellä valtio-omisteisen Fortumin liityttyä omistajien joukkoon.

Fortum teki päätöksen olla mukana projektissa jo ennen päätöksen julkistamista. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) kertoi joulukuussa että Fortumin päätöksestä oli tieto (hänellä, pääministerillä ja valtiovarainministerillä) jo kesällä. Tässä kohtaa asia muuttuu kiinnostavaksi kahdella tapaa.

(1) Tiedon kulku valtionhallinnossa.

Kesällä omistajaohjauksesta vastasi Pekka Haavisto (vihr). Hänelle ei asiasta kerrottu. On ihan loogista miksei näin tehty jos asiaa katsoo Fennovoiman tai Rosatomin kannalta: vihreät kun vastustavat ydinvoimaa, jolloin asiasta olisi varmaan keskusteltu myös julkisesti. Sisäpiiri olisi murtunut.

Vaan valtion sisällä asia menee niin, että valtionyritykset raportoivat omistajaohjausministerille. Tämä on myös hallituksen sisäinen työnjako. Tuskinpa Vapaavuori on tajunnut kysellä (koko ajan) että oletteko päättäneet jotain, joten päätös omistajan ilmoittaman hallintotavan ohittamisesta ja ensimmäinen omistajan linjaavan prosessin sivuuttava yhteydenotto on tehty Fortumissa.

Mitä tästä seuraa? Renki on päättänyt ohittaa isännän edustajan, koska on ollut eri mieltä isännän edustajan kanssa mitä tulisi tehdä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sovittuja omistajaohjausmalleja noudatetaan useimmiten, tai silloin kun ei ole erityisen vahvoja intohimoja asian suhteen. Hieman sanottaisiinko huolestuttavan kuuloista.

Ei tämä silti ole hirveän dramaattinen asia: ymmärtäähän sen yksinkertaisempikin, että kun tavoitteena on saada ydinvoimala rakenteille taustalla pelataan, sovittuja sääntöjä vähintäänkin venytetään ja asiasta kerrotaan vain samanmielisille. Tätä kutsutaan suhmuroinniksi.

Olisin hyvin huolissani näin leväperäisestä toiminnasta jos olisin omistajaohjauksesta vastaava ministeri. Mutta en ole, joten mennään seuraavaan kohtaan.

o o o

(2) Lain silmissä kaikki osakkeenomistajat ovat samassa asemassa.

Sillä ei ole väliä omistaako yhtä vaille kaikki osakkeet, tai yhden osakkeen. Laki sanoo yksiselitteisesti että kaikkia omistajia tulee kohdella samalla tavalla. Jos tätä rikkoo, vuotaa käytännössä sisäpiiritietoa. Sisäpiiritiedon väärinkäyttö - jos sitä on - kuuluu arvopaperimarkkinarikoksiin.

Meidän tapauksessamme pörssinoteeratun yrityksen johto on informoinut valtiota (unohdetaan nyt se että vielä hieman eri tavalla kuin valtion on käskenyt informoida). Suurin omistaja (50,8 %) sai siis etukäteen tietoa aikeista osallistua uuteen ydinvoimaprojektiin ja omaisuuden uudelleenjärjestelyistä Venäjällä. Kyse on useista miljardeista, joten kyseessä ei ole ihan pieni juttu.

Entäs nämä 49,2 % osuuden omistajat, joita on noin 130 000? Heille ei sopimuksista etukäteen kerrottu. Näin maallikkovinkkelistä katsottuna ei voi sanoa että omistajia olisi kohdeltu likimainkaan samalla tavalla.

Joku voisi ajatella että siellä se yksi paikallinen vihreä vinkuu kun tulee uusi ydinvoimala. Ei nyt ihan noinkaan, en minä edes erityisen kiivaasti vastusta ydinvoimaa, pidän vain Fennovoimaa vanhana ja tulevaisuuden energiapolitiikkaa hidastavana investointina, joka näin maailmanpoliittisesta vinkkelistä sattuu vielä hyvin kiusalliseen aikaan. Olennaisempaa on, että kuulun nimittäin noihin 130 000 Fortumin osakkeenomistajaan. Osuuteni Fortumista ei ole suuren suuri, mutta omistaja olen kaikki tyynni.

Niinpä minun puhelimeni olisi pitänyt soida samaan aikaan kuin Vapaavuoren puhelin. Minunkin näkemystäni olisi pitänyt kuulla, tai linjauksista olisi tullut informoida. Puhelin ei soinut, eikä sähköpostistakaan löydy informaatiota asiasta.

Voin siis ihan omasta kokemuksesta sanoa että omistajia ei kohdeltu samalla tavalla.

Selvää on että sisäpiiritietoa on vuodettu. Tulkinnanvaraista on onko siitä hyödytty - ainakaan taloudellista hyötyä ei ole kukaan saanut. Mutta ajatelkaa tämä kuvio toisin päin. Fortumilla olisi projekti joka tulee tuottamaan ihan hirveästi rahaa. On varmaa että yhtiön arvo tulee siitä nousemaan. Yhtiön johto kertoo siitä vain isoimmalle omistajalleen, joka näkee tilaisuuden tienata miljardeja ja ryhtyy ostamaan pienempiä omistajia ulos nyt kun se vielä halvemmalla onnistuu. Nämä kun eivät vielä asiasta tiedä...

Kuulostaako reilulta? Kaikki tämän prosessin elementit on jo viime vuonna nähty - sillä erolla että  kyse ei ollut rahasta.

o o o

Vaikka Suomi pyörii kärkisijoilla korruptiottomuusvertailuissa, on meillä omat mustat tai harmaat alueemme. Epämääräiset vaalirahoitukset ovat sitä, samoin tupla- tai triplarooleissa toimiminen.

Sitä samaa harmaata väriä ovat arvopaperilain venyttäminen jos se on “oikean lopputuloksen kannalta tarpeellista”, ja päätöksentekoon vaikuttamista tietoa panttaamalla ja valikoivasti jakamalla.

Leväperäistä on myös asiaan tarttuminen. Onhan lain kiertäminen ja venyttäminen aika hurjaa näin oikeusvaltion vinkkelistä. Kuitenkaan asiaan ei medioistamme tartu kuin Voima-lehti. Onko kyse voisiko sanoa yhteiskunnallisesta epämukavuusalueesta jonne ei ole kenenkään kiva mennä?