Häirintään tulee puuttua - myös eduskunnassa

Viime viikon puheenaihe on ollut seksuaalinen häirintä eduskunnassa. Itse en asiasta yllättynyt, kun tuntee eduskunta-avustajia niin kyllä sitä kuulee mitä kaikkea sitä ehdotellaan. Oikeastaan oli hieman sääli kun keskustelu kääntyi naiskansanedustajien ahdisteluun. Se on vain jäävuoren huippu.

Eduskunnan ongelmallisuus työpaikkana on siinä, että kansanedustajat eivät ole normaaleissa työsuhteissa - kansanedustajien mandaatti on kansalta. Tällöin normaalit keinot puuttua ahdisteluun eivät toimi. Potkut voivat seurata oikeastaan vasta kun lakia rikotaan oikein kunnolla. Lisäksi monet rikoksista tuomitut palaavat eduskuntaan kerta toisensa jälkeen.

Toisekseen eduskunta on hierarkkinen työpaikka. Koko organisaatio perustuu kansanedustajien työn tukemiseen. Avustajat ovat suorassa työsuhteessa kansanedustajaan, mutta myös muu organisaatio pyörii kansanedustajien ympärillä. Jos kansanedustajat ryhtyvät käyttämään asemaansa väärin, siihen on hankala puuttua.

Ongelmalliseksi asian tekee myös valtasuhde. Kuten aihetta käsitelleessä A-Talkissa todettiin, avustajan on hankala kieltäytyä antamasta puhelinnumeroa kansanedustajalle. Vaikka olisikin epäilys siitä että tuleva puhelu ei suju ihan työn merkeissä.

Häpeällisin ahdistelun muoto on toisen aseman hyväksikäyttö. Eduskunnassa on töissä paljon nuoria pätkätyöläisiä - nuoria, jotka pyrkivät eteenpäin poliittisella urallaan. Kuinka ruusuinen on sen avustajan tulevaisuus, joka isosti ja näkyvästi nostaa julkisuuteen oman puolueensa kansaedustajan häiriköinnin?