Hallitusohjelmapohdintaa: Kasvaako lapsiperheköyhyys?

Maa sai uuden hallituksen, ja uudella hallituksella on hallitusohjelma. Hallitusohjelma löytyy täältä. Monia muutoksia on tulossa. Osa allekirjoittaneen mielestä positiivisia ja suurempi osa huolestuttavia. Ehkä eniten tuossa hallitusohjelmassa huolestuttaa riski lapsiperheköyhyyden kasvusta.

Joka yhdeksäs suomalainen lapsi elää pienituloisessa perheessä

Lastensuojelun keskusliiton yhteenvedon mukaan joka yhdeksäs suomalainen lapsi asuu köyhässä perheessä. 9,4 % lapsiperheistä saa toimeentulotukea. Joka kolmas lapsi kokee toimeentulovaikeuksia jossain vaiheessa lapsuuttaan.  

Pitkittyneellä pienituloisuudella viitataan pysyvästi pienituloisten joukkoon kuulumiseen. Silloin tilanne ei muutu, ja lasten näkökulmasta koko lapsuus voi kulua köyhyydessä. Tämä riski on etenkin yhden aikuisen perheissä ja monilapsisissa perheissä.

Sinällään pienituloisuus ei suoraan merkitse köyhyyttä. Pärjätä voi pienilläkin tuloilla, jos esimerkiksi asuminen ei ole kovinkaan kallista. Mutta korrelaatio on vahva.

Keskeisimmät syyt lapsiperheköyhyyteen ovat vanhempien ero, työttömyys, sairaudet ja hintojen nousu. Sairaus tuo menoja ja vie työmahdollisuuksia, eron jälkeen talouden menojen maksajia on vähemmän. Inflaation seurauksista kärsitään enemmän pienituloisissa perheissä, kun tuloista suurempi osa menee kulutukseen.

Lapsena koettu köyhyys muuttuu usein aikuisuuden huono-osaisuudeksi

Tässä suora lainaus Lastensuojelun keskusliitolta: “Lapsuuden perheen pitkäaikainen toimeentulotuen saanti yhdistyy 5-kertaiseen riskiin jäädä ilman toisen asteen tutkintoa, kuusinkertaiseen riskiin saada maksuhäiriömerkintä sekä kolmikertaiseen riskiin jäädä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle.”

Heikko yhteiskunnallinen asema on inhimillisesti ikävää. Ei kukaan toivo sitä itselleen, eikä toivottavasti myöskään kukaan toivo sitä muille. Hallitusohjelman hengessä tarkastelen asiaa nyt kuitenkin erityisesti työllisyyden ja talouden kannalta.

Lapsiperheiden aseman parantaminen on mitä tehokkainta ennaltaehkäisevää tukea. Jos halutaan nostaa työllisyysastetta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, satsaaminen lapsiperheisiin nyt on kenties paras keino tätä tavoitella. Valitettavasti politiikassa katse on liian usein vuoden tai neljän vuoden päässä. Kun 2030-luvun työllisyysaste ei vielä huoleta, ei olla valmiita satsaamaan siihen nyt.

Tämä on sääli. Koulutus ja työ vähentävät tulevien vuosien sosiaalitukien tarvetta. Toisin sanoen myös yhteiskunnan kulut pienenevät. Tämä on paras mahdollinen paikka säästää. Kaikki olisivat tilanteeseen tyytyväisiä, myös valtiovarainministeriön asiantuntijat.

Miksi tilanne vaikuttaa lapsiperheköyhyyden kannalta huolestuttavalta?

Hallitusohjelmassa on monia säästökohteita, joissa joko suoraan tai epäsuorasti pienennettäisiin yhteiskunnan tukea tarvitsevien lapsiperheiden tuloja.

Suoria säästökohteita ovat lapsikorotusten lakkauttamiset. Monissa tuissa on huomioitu, että jos tuensaajalla on lapsia, niin tuki on hieman suurempi. Tämä on loogista, sillä tuella kun elää suurempi määrä ihmisiä. Näitä lisiä ollaan lakkauttamassa.

Esimerkiksi työttömyysetuudessa yhdestä lapsesta saa 7,01 euroa enemmän tukea päivässä, kahdesta lapsesta 10,29 ja kolmesta tai useammasta lapsesta 13,26 euroa enemmän per tukipäivä.

Esimerkiksi kahden lapsen yksinhuoltajaperheessä tämä merkitsee kuukaudessa 221,24 euron tukileikkausta. Se on paljon luultavasti jo valmiiksi pienituloisessa perheessä.

Vastaavaa logiikkaa on muissakin tuissa, tosin korotuksen määrä vaihtelee.

Epäsuoria säästökohteita ovat esimerkiksi asumistuen leikkaaminen. Omavastuu nousee, ja maksimiasumistuki tippuu 80 prosentista 70 prosenttiin. Lisäksi Helsingin tapauksessa suurin “sallittu” vuokra laskee, ja ero todellisten ja asumistukeen hyväksyttävien asumismenojen välillä kasvaa. Osaan iskisi myös kaavailtu toimeentulotuen asumisen "omavastuuksi" lasketun osan kasvattaminen.

Asumistuki osuu muutoinkin lapsiperheisiin. Yksinasuva voi asua yksiössä, mutta isompi perhe tarvitsee enemmän tilaa. 

Osmo Soininvaara laski Twitterissä noin samaa: “Hallitus kohtelee ankarasti Helsingissä vuokralla asuvaa, soviteltua päivärahaa saavaa kahden lapsen yksinhoitajaa. Asumistuki pienenee 245 €/kk ja soviteltu päiväraha 366 euroa. Yhteensä 611 €. Verotus laskee muutaman kympin.“

Tuossa ei ole mukana mahdollisia lapsilisän korotuksia, mutta miinusmerkki on silti iso.

Lapsiperheille myös jotain lisää

Ei hallitus ole lapsiperheiden osalta pelkästään menoja leikkaamassa. Esimerkiksi lastenhoitoon halutaan satsata, jotta se tukee työllistymistä:

"Erityisesti lasten aamu- ja iltapäivähoitoa sekä lomien aikaiseen hoidon saatavuuteen kiinnitetään huomiota, jotta varsinkin lapsiperheiden vanhempien työllistymisen esteitä poistuu." (Hallitusohjelma, sivu 64.)

Hallitus ei siis ole vain leikkaamassa. Ongelma on, että leikkaukset ovat konkreettisia, euromääräisiä ja luultavasti nopeasti toteutettavia. Ehdotukset tilanteen parantamiseksi ovat tavoitteita ja selvityskohteita, jotka tulisivat voimaan vasta vuosien kuluttua.. 

Lapsiperheille suunnitellaan myös lisää tukia: “Lapsiperheiden toimeentuloa parannetaan nostamalla alle kolmevuotiaiden lapsilisää, lisäämällä lapsilisien yksinhuoltajakorotusta, kehittämällä opiskelijoiden huoltajakorotusta ja korottamalla lapsilisää monilapsisille perheille.” (Hallitusohjelma, sivu 73)

Tämä suunta mahdollisesti kumoaa osan leikkausten vaikutuksista. Mutta onko todennäköistä, että lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee esimerkiksi sadalla eurolla kuussa (joka kompensoisi yllä kuvatun työttömyysturvan leikkauksen)? Kympin korotuksella  vain osa menetyksestä tulee takaisin. Lisäksi lisäeurot jaetaan tasan myös paremmin pärjäävien perheiden kanssa. Käytännössä tuen painopistettä siirretään pienituloisista perheistä kaikille perheille. Sama raha jaetaan suuremmalle määrälle perheitä.

Ovatko lapsivaikutukset unohtuneet?

Laki edellyttää, että valmistelussa huomioidaan muutosten vaikutukset lapsiin. Hallitusohjelmavaiheessa ei tietenkään näitä ehditä perata, mutta myöhemmin ainakin toivottavasti muutoksia tarkastellaan laajemmin ja toisiinsa liittyen.

Oma tuntumani on, että hallitusohjelmapöydissä on käyty läpi satoja ja satoja säästökohteita. Niistä on valittu muutama buffetpöydällinen, joista on valittu leikata. Säästökohteita ei ole tarkasteltu rinnan sen mukaan, miten ne osuvat eri ryhmiin.

On hankala uskoa, että hallituspuolueet olisivat valinneet erityiseksi säästön kohteeksi juuri tukia tarvitsevat, pienituloiset lapsiperheet. Luultavasti osa näistä suunnitelmista pysähtyy kun lainsäädännön vaikutuksia ryhdytään arvioimaan.

Mutta jäljelle jää silti kaksi huolta

  1. Kun pienituloisiin lapsiperheisiin liittyen on suunnitteilla lukuisia leikkauksia tukiin, niin luultavasti ainakin osa niistä toteutuu. Tämä lisää lapsiperheköyhyyttä, vaikka osa leikkauksista ei toteutuisi.
     
  2. Eri sosiaalietuuksien vanhempikorotuksista halutaan systemaattisesti eroon. Tämä on tietoinen ja harkittu valinta, jonka seuraukset ovat taatusti olleet tiedossa. Kyseessä ei ole vain vahinko tai sivutuote. Kun halutaan parantaa työllisyyttä, niin on hyväksytty, että sen sivutuotteena lapsiperheköyhyys saa lisääntyä. Tämä on mielestäni kummallinen logiikka, eihän niitä pienituloisten perheiden lapsia voi millään kannustaa töihin, koska he ovat lapsia.

    Eikö riittäisi, että "kannustaisi" pienituloisten lapsiperheiden vanhempia vain saman verran kuin muita samassa tilanteessa olevia. Miksi enemmän?

Rajaa sisältöä

Esim. 2.2024