Kuvia Suursaaresta ennen sotia

Suursaari oli sekä Suomeen kuulunut että saari että kunta, joka siirtyi sodan jälkeen Neuvostoliitolle. Suomen rannikko on pohjoisessa 40 kilometrin päässä, Viroon on 55 kilometriä. Maisemat olivat - ja ovat varmaan nytkin - jylhiä. Tämä SA-kuvien kuva on vuodelta 1943. Kuva on otettu Haukkavuorelta eli saaren keskikohdilta etelään. 

Julkaisin ensimmäisen version tästä kokonaisuudesta vuonna 2019. Täydensin kokonaisuutta uusilla kuvilla maaliskuussa 2023.

Minulla ei ole mitään siteitä Suursaareen. Ei ole sukua sieltä eikä ole ollut mahdollista omakohtaisiin vierailuihin. Ryhdyin miettimään Suursaaren tarkemmin kun Merikeskus Wellamossa  kerrottiin Kotkan ja Suursaareen reittiyhteyksistä ja Suursaaren roolista etenkin kesäisenä vierailupaikkana. Nyt 2019 Suursaaresta ja muista Itämeren saarista on kirjoitettu muun muassa Hesarissa.

Ajattelin sitten tarttua toimeen ja kokeilla, millaisen ja kuinka kattavan paketin saisi rakennettua eri lähteistä löytyvistä materiaaleista ilman omakohtaista kokemusta. Sitten karttoihin.

Kopioin pätkän saaren esittelyä Wikipediasta: 

"Suursaari on noin 11 kilometriä pitkä ja 1,5–3 kilometriä leveä, kapeimmillaan pohjoispäässä, ja koostuu enimmäkseen karusta peruskalliosta. Saaren pinta-ala on noin 21 neliökilometriä, josta noin 14 hehtaaria on järviä. Saaressa on neljä vuorenhuippua, Pohjoiskorkia (113 metriä korkea), Mäkiinpäällys (126 m), Haukkavuori (142 m) ja Lounatkorkia (176 m), jotka näkyvät kauas merelle. Kallioperä idässä ja korkeammilla kukkuloilla on porfyyriä, lännessä gneissiä ja liusketta. Muualla kalliossa on leveitä, vaaleampia graniittivanoja. Kukkuloiden välisissä laaksoissa on moreenia ja useita pirunpeltoja eli suuria alueita pelkkää kiveä. Saaren itäosassa on muutamia hiekkarantoja."

Nuo huiput ovat tosiaan korkeita. Yksi pääkaupunkiseudun hienoimista näköalapaikoista on Soukan Kasavuori Espoossa. Upeita maisemia, mutta korkeutta "vain" 41 metriä. Vuosaarenhuippu Helsingissä on kuin taivaan laella, ja "vain" 65 metriä korkea. Lounatkorkia on miltei kolme kertaa korkeampi.

Tässä on Suursaari sijoitettuna kartalla Espoon paikalle, Helsingin viereen. Suursaari olisi ulottunut keskustasta Huopalahden yli suurinpiirtein Malminkartanoon asti. Suursaari on yli viisi kertaa suurempi kuin Lauttasaari.  

Asutusta 1400-luvulta alkaen ja kaksi kylää

Ensimmäiset maininnat asutuksesta Suursaaressa ovat 1400-luvulta. Asukasluku on ollut luultavasti joitakin satoja. 1830-luvulla asukkaita on ollut 700, parhaimmillaan 1920-luvulla noin 900 ja sodan alta evakuoidessa noin 800.

Suursaaressa oli kaksi kylää, Suurkylä ja Kiiskinkylä. Nämä olivat vajaan 6 kilometrin päässä toisistaan. Tie kylien välille rakennettiin vasta 1930-luvulla, eli kylien välillä kuljettiin veneillä ja varmaan jonkinmoisia polkuja pitkin.

Suurkylä

Tässä on Lappeenrannan museoiden kuva Suurkylästä 1920-luvulta, kuvaaja tuntematon. Etualalla oikealla on hiekkaranta jonne tultiin uimaretkille myös mantereelta. Taustalla suojaisa satama, ja asuinalue. 

Tässä on kuva satamasta ja satamamakasiineistä. Kuva vastarannalta kylästä katsottuna. Taustalla vasemmalla on Suursaaren kirkko. Taustalla näkyy käsittääkseni Pohjoiskorkia. Kuva jälleen Lappeenrannan museoilta.

Tässä on Suurkylän aaloonmurtaja ja satama. Antero Pankakosken kuva vuodelta 1939 (Museovirasto). Oikealla Suurkylää.

Tässä on Esko Niemisen (SA-kuva) kuva Suurkylän aallonmurtajalta kylälle päin. Siinä missä aiemmissa kuvissa talot näyttivät olevan kovinkin tiiviisti, niin tässä näkee, että eivät ne ihan kiinni toisissaan olleen ainakaan rannalla.

Valkea rakennus sataman takana on Suurkylän koulu. Mielestäni tuossa takana on kirkko. (Museovirasto, ei tietoa kuvausajasta.)

Tässä on Suursaaren kirkko pian valmistumisen jälkeen. Kotkan uusi valokuvaamo, välillä 1892-1897.

Tässä kuva kirkon sisältä (Museovirasto, ei tietoa kuvausajasta). 

Tässä on J.W Mattilan (Kymenlaakson museo) kuva "vanhan postitalon piha", noin ajalta 1920-39.

Tässä samaisen kuvaajan ja ajanjakson "rantaan johtava kyläkuja." Oletan, että tämän täytyy olla Suurkylästä ja tuolla taustalla näkyy Mäkiinpäällys. Kiiskinkylässä ei ollut näin isoa lahtea jonne tie voisi viedä. 

Suurkylässä rakennettiin myös laivoja. Tässä museoviraston päiväämätön valokuva, veikkaan 1920 tai 30-lukua.

Tässä on Sakari Pälsin erilainen kuva vuodelta 1924 (Museovirasto). Useimmiten Suurkylää koskevat kuvat ovat meriltä tai mäkien päältä, mutta tämä on kylään tulevalta tieltä.

Suursaaren kasino

Suursaaren kasino nousee esillä aina Suursaaresta lukiessa. Tässä Niilo Aarnion (SA-kuva) kuva "Suursaaren kasino kevätauringon noustessa, ensimmäisen avoveden aikaan. 

Tässä on V Koljosen vuonna 1939 ottama kuva kasinon ravintolasalista. Tuolla oli kelvannut käydä lounaalla. (Museovirasto)

Tässä on museoviraston kuva "naisia hiekkarannalla ja laivoja taustalla." Oletan, että tämä on kasinon edustan hiekkarannalta. Edessä on satama ja ollaan syvällä lahdenpoukamassa, eli kyse on Suurkylästä.

Tässä on Walter Jokisen (SA-kuva) "Suursaari on saanut tyylikkään valistus- ja urheilutalon." Veikkaan, että sijainti on Suurkylä. Talon on näemmä pyöröhirttä, tuettuna ulkoa. Joko tuohon on ollut tulossa lankkua pintaan, tai tämä on tehty aika nopealla aikataululla. Koska tämä on SA-kuvien kuva, tämä on rakennettu varmaan sodan hiljaisina aikoina.

Pidän tästä kuvasta myös siksi, että tässä näkyy sellaista maastoa missä asumukset ovat olleet. Alavaa, vaarojen suojissa, kangasmetsää. 

Kappellahden uimaranta

Tässä on Kappellahden uimaranta, siis ihan Suurkylässä sijaitseva uimaranta jonne tultiin ihan mantereelta asti.

Kuvaajan tiedot samat kuin alla.

Tässä on kuva Kappallahden uimarannasta (V.W. Mattila 1920-30-luku, Museovirasto). Huomatkaa sekä uimakopit että myös kivetetty pengerrys vasemmalla. Kyllä tuolla oli ihan huolella hoidettuja paikkoja.

Kiiskinkylä

Kiiskinkylä oli toinen, pienempi kylä joka Suursaaressa oli. 

Tässä on postikortti Kiiskinkylästä vuodelta 1905. Tiiviiltä kalastajakylältä tuo vaikuttaa, ja meren rannalla on asuttu. Kuva Museoviraston kansatieteen kokoelmista.

Tässä on sitten äärettömän upea kuva Kiiskinkylästä. Kiitos V Koljonen ja Museoviraston kokoelmat. Kuva on  vuodelta 1938. Tämä kuva on otettu kylän pohjoispuolelta suoraan etelään.

Tässä on JW Mattilan (Kymenlaakson museo) idyllinen kuva 1920 tai -30 -luvulta. Huomatkaa kaksi miestä kävelemässä kohden rantaa. Utelias tyttö on edessä oikealla.

Näistä kuvista tulee mieleen hieman väljemmin ja vaatimattomammin rakennettu Rauma tai jokin muu sympaattinen rannikkokaupunki.

Saman kuvaajan ja lähteen "Kiiskinkylän kujia."

Samainen JW. Mattila ja "Kylän rantaa" (Kymenlaakson museo). 

Vielä yksi kuva Kiiskinkylästä. Tällä kertaa kuvaajana on Jonas Albert Sandman. Museoviraston Musketti-kokoelma, kuva on vuosien 1900-1930 -väliltä. Asutus leviää kahdelle niemelle. Kovinkaan selvästi näistä kuvista ei näe, että kuinka pitkälle sisämaahan näitä taloja on.

Tässä on J.W. Mattilan (Kymenlaakson museo) kuva väliltä 1900-1914, "sammutuslaitteiden kokeilua." En tiedä kummasta kylästä tämä kuva on, mutta oikealla edessä on veneitä eli ihan rannassa ollaan. Taustalla ehkä tanssitaan.

Liivalahti

Liivalahden pohjukassa, Haukkavuoren eteläpuolella ja noin näiden kylien puolessavälissä on ollut aika mukava uimaranta. Tuolla on kelvannut polskia. Arvelisin, että jos asutuskeskittymiä on ollut muualla kuin noissa kahdessa kylässä, niin näillä main. Suojaisa paikka, molempiin kyliin kävelymatka ja merelle pääsee.

Tässä on saman kuvaajan saman ajan kuva, kenties samalta reissulta ja samalta rannalta. Lapset osaavat iloita, aina.

Suursaaren luonto, majakat ja näköalapaikat pohjoisesta etelään

Seuraavaksi käyn läpi runsaasti kuvia Suursaaren luonnosta. Komeaa oli. Käyn läpi saarelta löytyviä kuvia pohjoisesta etelään.

Pohjoiskorkia 

Saaren pohjoisella reunalla, Suurkylästä pohjoiseen, on Suurkorkia. Nimi on jo mukavan mahtipointinen. Pohjoiskorkian huippu oli runsaan kilometrin päässä Suurkylästä, eli täällä on ollut vähän alppimaisia maisemia tarjolla.

"Kenties Wall Streetin kenttälinnoitteita", Walter Jokinen (SA-kuva). 1940-luvulla Suursaarta linnoitettiin runsain mitoin. Tässä kuva Pohjoiskorkian läheltä. Uskoakseni Pohjoiskorkian korkein huippu on tuo taustalla näkyvä näköalarakennus.

Tässä Aino Sulomaan ajoittamaton kuva (Lappeenrannan museot). Pohjoiskorkian huipulla on majakka ja näköalarakennus, ja ympärillä melkoisia pudotuksia.

Tässä on Sakari Pälsiän kuva vuodelta 1924. Pohjoiskorkian huipulta on ollut upeita näkymiä merelle. 113 metrin korkeudesta on nähnyt kauas, matemaattisesti 38 kilometrin päähän. Korkea rakennus Suomen rannikolla varmaan näkyy Suursaaresta asti, kirkkaana päivänä.

Tässä on retkeilijöitä Pohjoiskorkian majakan luona. Tuo on varmaan ollut suosittu retkeilukohde, myös turisteille. Näemmä on ollut nurmea ympärillä, eväidensyöntipaikkoja on löytynyt.

Tässä J.W. Mattilan kuva (Kymenlaakson museo) 1920- tai 30-luvulta. Pohjoiskorkian pirunpelto. Pääosin Suursaari on kalliota ja kivikkoa. Taatusti kaunista kaunista, mutta myös karua. En muista olenko nähnyt näin isoa pirunpeltoa.

Mäkiinpäällys

Noin kaksi kilometriä etelään Pohjoiskorkialta on 13 metriä korkeampi Mäkiinpäällys. Tässä on J.W. Mattilan kuva 1920 tai 1930-luvulta (Kymenlaakson museo). Komea tuo avoin meri Pohjoiskorkian takana.

Haukkavuori

Sitten mennään runsas kilometri etelään Haukkavuorelle. noin Suursaaren keskivaiheille. Tämä kuva on etelään. Edessä näkyy Liivalahdenjärvi, ja sen oikealla puolella saaren kylät yhdistänyt tie.

Tässä Lappeenrannan museoiden (ei kuvaajan tietoja) kuvassa näkyy metsälampi ja taustalla kohoava Haukkavuori. Tästä tulee aika alppimaiset tunnelmat, lievällä Lapin erämää -fiiliksellä.

Tässä A. Kankaisen kuvassa (Museovirasto) 1930-luvun lopulta näkyy, että melkoisia kallioita tuolla on tosiaan ollut.

Tässä on Walter Jokisen (SA-kuva) kuvia 24.6.1943. Käsittääkseni juhannukselta. Kuva on pohjoiseen, Suurkylä on taaimmainen lahti tuolla taustalla.

Tässä on kuva portaista Haukkavuorelle. Tuolla ne mutkittelevat etualalta vasemman kautta ylös. Tuossa on päässyt tekemään porrastreeniä kerrakseen.

Haukkavuorelta etelään on Ruokolahdenjärvi. Kiiskinkylään on ehkä kilometrin matka, joten tämä järvi on taatusti ollut paikallisten nuorten suosiossa. Jo kuvistakin päätellen. 

Lounatkorkia

Lounatkorkia on Suursaaren eteläisin, korkein (176 metriä) ja syrjäisin huippu. Kuva Lappeenrannan museoilta.

Walter Jokinen (SA-kuva) ehti myös Lounatkorkian huipulle. 22.6.1943, eli kaksi päivää ennen kuin hän kuvasi Haukkavuoren huipulla. Hänellä on ollut melkoinen kuvausreissu. Kuvassa edessä on Lounatjärvi.

Tässä on samaisen Walter Jokisen kuva länteenpäin.  

Lounatrivin majakka on ihan Suursaaren eteläkärjessä. Taustalla meri. Rannassa, majakan vieressä, on käsittääkseni hylyksi pommitettu neuvostoliiton rahtilaiva, jonka hylky on käsittääkseni edelleen Lounatrivin rannalla. Kuva Niilo Aarnio (SA-kuva).

Tässä Leander Mattilan kuvassa näkyy sumukello.Tämä oli tai on saaren pohjoisrannanna, opin tämän blogin kommenteista (päivitin tekstiä maaliskuussa 2023). Suursaari on kaiketi aika sumuinen paikka, ja haaksirikot ovat merkittävä riski.

Entä jos Suursaari olisi vielä osa Suomea?

Tällä hetkellä Suursaarella on muutama kymmenen venäläistä varusmiestä ja majakanvartija. Vanhat talot ovat romahtaneet tai ne on jyrätty. Tilalla on Neuvostoliiton aikaisia betoniviritelmiä. Erilaista on.

Mutta irroitellaan hetki. Entä jos sodan jälkeen Suursaari olisi jäänyt osaksi Suomea, ja se olisi Ahvenanmaan tapaa demilitarisoitu? Eli elämä olisi jatkunut aika lailla ennallaan. Millainen paikka Suursaari olisi ollut sotien jälkeen, ja millainen paikka se olisi nyt?

Arvatenkin ensimmäiset vuosikymmenet sotien jälkeen olisivat olleet raskaat. Osa 800 asukkaasta olisi muuttanut takaisin, mutta tuskin kaikki. Kalastuselinkeino olisi kuihtunut, eikä tilalle olisi välittömästi tullut mitään. Kaupunginstuminen ja tehtaat olisivat houkutelleet nuoria mukaansa.

Mutta, ja kunnon tarinassa on aina mutta. Neuvostoliitto olisi hajonnut, ja suomalaiset ovat viime vuosikymmeninä vaurastuneet kovaa tahtia. Olisiko matkailu tullut pelastamaan Suursaarta?

Tallinnaan menevät, pienemmät lautat olisivat voineet koukata Suursaaren kautta. Helsingistä pääsisi Suursaareen varmaan parissa tunnissa, ja porukkaa Helsingissä riittää. Olisiko kalastajakylistä alkanut tulla pikku hiljaa mökkikyliä, ja hylättyjä rakennuksia olisi kunnostettu entistä komeampaan kuntoon? Jos asutusta olisi levitetty muualle saareen, niin komeita merellisiä mökinpaikkoja tuolla riittää. Tosin osa saaresta olisi kyllä kannattanut suojella ja pitää rakentamattomana.

Niinpä epäilen, että Suursaari olisi nyt niin helsinkiläisten kuin kotkalaisten matkailukohde, jonne voitaisiin mennä päiväretkille tai pidemmäksikin aikaa. Minä ainakin menisin. Ulkoilureitit olisivat hulppeita, onhan tuolla lukusia korkeita "vuoria." Kenties osa saaresta olisi rauhoitettu kansallispuistoksi. Saarella olisi lukuisia pienempiä majoituspalveluita tarjoavia firmoja. Vaikka vakituisia asukkaita ei olisi kenties kovinkaan montaa sataa, niin etenkin kesällä tuolla voisi olla samaan aikaan tuhansia ihmisiä - enemmän kuin koskaan ennen.

Siispä luulen, että Suursaarella olisi mennyt alkuun aika huonosti, mutta myöhemmin ihan hyvin.

Milllainen Suursaari oli 2000-luvun alussa?

Sitten tuoreempiin kuviin. Sain Matti Paavoselta luvan kanssa käyttööni kuvasarjan vuodelta 2007. Kiitos siitä. Tässä Itärannan kallioita.

Tässä isompi kylä eli Suurkylä. Jäljellä vanhasta osuuskauppa ja kasinon rauniot.

Kasinon portaat merelle päin.

Vapaana eläviä lehmiä rannalla.

On kyllä jylhää.

Tässä Kiiskinkylän lahtea.

Ja talojen raunioita.

Tämä on kuva johon on hyvä lopettaa. J.W. Mattila välillä 1900-1914 (Museovirasto). "Nainen katselee kalliolta Suurkylään avautuvaa maisemaa". Tämä kallio on Mäkiinpäällystä. On tuolla ollut jylhää.