Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (1.7.) todettiin, että pääkaupunkiseudun siirtolapuutarhamökkien hinnat ovat korkealla ja pahoiteltiin sitä, että alun perin työväestöä varten suunniteltuihin mökkehin ei tavallisilla työntekijöillä ole enää varaa.

 

Pääkaupunkiseudun kunnista Helsinki on ottanut siirtolapuutarhojen toteutuksessa vahvan roolin: kaupunki koordinoi uusien alueiden toteuttamisia, ja tontit arvotaan mökkeilystä kiinnostuneiden asukkaiden kesken. Espoossa kaupunki on kaavoitusta lukuunottamatta ulkoistanut toiminnan: siirtolapuutarhat nähdään elinkeinotoimintana ja luontevin yhteistyökumppani on yritys, jonka odotetaan maksavan myös osan kaavoituskuluista. Sitä ei pohdita mitä mökit espoolaisille lopulta maksavat. Vantaa on jossain naapurikuntiensa välimaastossa: Vantaalla on pohdittu minne siirtolapuutarhoja voisi kaavoittaa, mutta uusia alueita ei ole viime vuosina toteutettu.

 

Siirtolapuutarhaliiton muutaman vuoden takaisen tiedon mukaan siirtolapuutarhamökit oheiskuluineen uusilla alueilla maksavat Suomessa keskimäärin 20-40 000 euroa. Hintaero pääkaupunkiseudun noin 100 000 euron hintaan on melkoinen.

 

Osasyy korkeisiin hintoihin on Helsingin Sanomien mainitsema kova kysyntä. Kun kysyntää on ja vaihtoehtoja ei ole tarjolla, hinnat nousevat. Toisekseen yritysmallin yleistyessä aiemmin osin talkoilla tehtyä esimerkiksi suunnittelutyötä tehdään palkkatyönä, ja liiketoiminnan tavoitteena on luonnollisesti tehdä voittoa. Tämä mielipidekirjoituskin kävisi kalliiksi, jos allekirjoittanut toimisi luottamustehtävien sijaan kuukausipalkkaisena työntekijänä. Kolmannekseen etenkin Espoossa uusilla alueilla varustelua ei pääse valitsemaan, mökeissä on muun muassa mökkikohtaiset suihkut ja vesivessat, eikä mökin koossa ole juurikaan vaihtoehtoja. 

 

Helsingin Sanomat tarjoaa ratkaisuksi korkeisiin hintoihin sitä, että kaupungit perustaisivat uusia siirtolapuutarha-alueita tai kaavoittavat tontteja yksityisomisteisille ryhmäpuutarhoille. Näiden lisäksi myös kolmatta - ja Suomessa yleisintä - ratkaisumallia tulisi harkita. Tällöin kaupunki tukee asukkaita jotka esimerkiksi yhdistyksen perustettuaan toteuttavat alueen. Kulut pysyvät kohtuullisena kun osa työstä tehdään talkoilla, markkinoinnin kaltaisia kuluja ei tule, myös suppeammin varusteltuja ja siten halvempia mökkejä on tarjolla, eikä kukaan tavoittele voittoa. 

 

Espoon siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja