Jokaisella on hyvä olla harrastuksia. Minä ajattelin lähiviikkoina blogata sarjan kirjoituksia sote-uudistuksesta. Nimittäin nyt kun hallitus tarkensi valinnanvapauslinjauksiaan (ja uudistuksen kokonaistavoite alkaa olla selvillä), on aika tarkastella asiaa monesta eri vinkkelistä. Ensimmäisenä integraatio, ja tarkemmin minne se on häviämässä.

Sote-uudistus on kriittisessä vaiheessa, niin kuin se muuten on ollut jo kolmisen vuotta. Teoria kaipaa rinnalleen konkretiaa. Pelkillä yleistasoisilla linjauksilla ja lupauksilla ei tapahdu vielä mitään. Potentiaalia on, mutta onhan tässä nyt rehellisyyden nimissä sanottava, että on myös mahdollista, että metsään mennään. Enkä nyt tarkoin metsää sillä tavoin positiivisesti, että Nuuksiossa reippaillaan.

Kun sote-uudistus starttasi, sillä oli kaksi tavoitetta: parantaa hoitoa ja hillitä kustannusten kasvua. Hoidon parantaminen on hankala määre, pääpaino oli integraatiossa eri tasojen välillä (joka mahdollistaa hoidon parantamisen). 

Integraatiolle viitataan siihen miten hyvin eri organisaatiot pelaavat yhteen. Että jos terveyskeskuksesta lähetetään potilas keskussairaalaan, kulkeeko tieto potilaan edellä vai pitääkö potilaan kantaa papereita mukanaan ja briiffata asianosaisia. Integraation puute johtaa myös puutteelliseen tilannekuvauksen, jos kaikki tiedettäisiin niin toisin toimittaisiin. Lisäksi kuluja on voitu keikauttaa naapurin puolelle.

Organisaatioiden välisiä rajoja on ollut etenkin kuntien vastuulla olevan perusterveydenhuollon ja kuntayhtymätaustaustaisen (eli kunnat yhdessä) erikoissairaanhoidon välillä. Muita rajoja on ollut näkymätön viiva sosiaalipalveluiden ja terveydenhuolloin välillä. Lisäksi työterveyshuolto ja yksityinen puoli ovat toimineet erillisinä saarekkeina. Myös onnistuneita integraatioita on, Etelä-Karjalassa sote-palvelut on kerätty kuntien yhteisen Eksote-kuntayhtymän alle.

Edellä mainitut kahden tavoitteen rinnalle sote-uudistuksessa nostettiin keväällä valinnanvapaus ja sitä kautta vaatimus yhtiöittää julkinen toiminta ja avata ovi muille. Toteuttajia voivat olla niin maakunnan omistamat yhtiöt, muut yhtiöt, järjestöt ja osuuskunnat. Palveluita voivat toteuttaa kaikki muut tahot kuin jotka ovat tähän asti palveluista vastanneet (eli kunnat). Tuo on sinällään aika jännä linjaus, mutten mene siihen nyt. 

Käytännössä palveluiden toteuttajien määrä kasvanee merkittävästi. Tämä ei liene nykyistä isompi ongelma silloin jos hoidon tarve on väliaikaista, asiakas hahmottaa missä tilanne on ja hoito on “pistemäistä.” En kuitenkaan voi olla pohtimatta miten asia järjestetään vaikka kun kyseessä on montaa eri tukea tarvitseva alkoholisti tai dementoitunut ikäihminen. “Palvelukoordinaattorin” rooli usein puuttuu nykyjärjestelmästä, eikä sellaista näytä kyllä uuteenkaan syntyvän. 

Palvelujärjestelmän sirpaleisuus tuo integraatioon voisiko sanoa merkittäviä haasteita. Kysymys kuului: miten tämä uusi malli selkeyttää tiedonkulkua sekä vähentää eri tahojen välisiä raja-aitojen määriä? 

Tähän tarjotaan kahta vastausta

(1) Maakunta koordinoi kun tilaa. Juu, tietty noin. Mutta kun puhutaan integraatiosta puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluiden saumattomasta toteuttamisesta. Siinä ei paljoa paina ylätason sopimusten allekirjoittajat, tai sopimukset järjestäjätahojen välillä. Tai mitkään sopimukset ja linjaukset. Kyse on käytännön tason yhteistyöstä, ei YK-henkisestä tahdonilmaisusta.  Näyttä siltä, että hankintasopimuksilla uskotaan olevan melko valtaisa voima muuttaa maailmaa. Että kun siellä lukee että...

(2) ICT hoitaa homman. Olisihan se hienoa jos kaikilla olisi käytössään reaaliaikainen tieto kaikesta mahdollisesta. Tietotekniset järjestelmät eivät kuitenkaan pelaa saumattomasti yhteen pelkästään maan hallituksen päätöksellä, eli on optimistista ajatella, että parin vuoden kuluttua myös tämä on kunnossa. Etenkin kun samaan aikaan tehdään hillitöntä organisaatio-uudistusta. Lisäksi tietoturva-asetukset asettavat aika tiukkoja reunaehtoja, joissa on pohdittavaa.

Itse näen integraation ja kirjavan operoijajoukon joissain määrin vastakkaisina asioina. Tavoitellaanko integraatiota enää tosissaan, vai korvautuiko se vaivihkaa valinnanvapausmallilla? 

Kaikki sote-uudistusta koskevat bloggaukset löytyvät täältä.

 

Taustoistani: 

 

Ajattelen olevani maallikkokommentoija, mutten ole. Olen ensimmäiseltä koulutukseltani lähihoitaja, toiselta valtiotieteiden maisteri. Minulla on siis sekä käytännön että hallinnon työkokemusta.

Poliittisella puolella olen toiminut Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsenenä sekä HYKSin lautakunnan samanmoisena, Espoon kaupunginhallituksessa sekä konsernijaostossa (joka ohjaa edellämainittuja) sekä viimeisimpänä Espooseen ikäihmisten palvelukokonaisuuksia rakennuttavan Elä ja Asu oy:n hallituksessa.

Maallikko en taida tässä asiassa olla - nelikymppisenä olen pohtinut sote-järjestämiskuvioita päälle 20 vuotta.