Suomessa on ollut melkoinen poliittinen pariviikkoinen. Mutta ei minulla ole siitä sen enempää sanottavaa kuin mitä lehdissä on ollut, joten tartun erääseen yksityiskohtaan asian vierestä. Kun perussuomalaisten henkilövalinnat oli tehty, Jussi Halla-Aho totesi, että vaalitapa perussuomalaisilla on demokraattisin mitä tarjolla on.

Hän on mielestäni samaan aikaan oikeassa ja väärässä. Perussuomalaisilla jokaisella puoluekokoukseen saapuvalla on yksi ääni, eikä puolueella ole edustuksellista mallia jossa esimerkiksi paikallisyhdistyksien edustajat käyttäisivät kaikkien paikallisyhdistysten jäsenten äänivaltaa.

Oikeassa tuo näkökanta on siinä mielessä, että jokainen (paikan päälle tuleva) saa yhtä paljon valtaa. Yksi jäsen, yksi ääni. Ei edustuksellisuutta. On tasapuolista. Lisäksi malli toimii kohtalaisen pienissä porukoissa, jos eduskunnan asiat hoidettaisiin siten, että 5 miljoonaa suomalaista kokoontuisi torilla, tulisi logistisia haasteita.

Mutta on mallissa myös ongelmansa. Jos nyt spekuloidaan juuri perussuomalaisten Jyväskylässä pidetyllä puoluekokoukselle, niin

• Paikan päällä olivat todennäköisemmin lähellä kuin kaukana asuvat
• Motivoituneet kuin ei motivoituneet
• Varakkaat kuin köyhät (matkat ja asuminen maksavat, eivät nyt paljoa, mutta monelle liikaa)
• Eläkeläiset, työttömät ja arkisin työtä tekevät kuin viikonloppuisin vuorotyötä tekevät
• Lapsettomat kuin pienten lasten vanhemmat (etenkin totaaliyksinhuoltajilla tekee tiukkaa)

Eli: vaikka kaikilla ovista sisään kävelleillä on yhtä paljon äänivaltaa, todennäköisyys kävellä ovesta sisään ei ole yhtä suuri.

Lisäksi metodi on altis manipulaatiolle. Tilanteen ollessa tasainen pieni ja johdonmukaisesti toimiva ryhmä pääsee vaanankieliasemaan. Käytännössä: jos joka kymmenes puolueen jäsen tulee kokoukseen ja heidän näkemyksensä ovat vaikka 60:40, niin ei tarvita kuin 2,1 % jäseniä lisää kokoukseen (ja he ovat kaikki samaa mieltä), niin päätös kääntyy toisin päin. Matematiikka on joskus tylyä.

Mitkä ovat sitten vaihtoehdot?

Likimain kaikissa muissa puolueissa on käytössä edustuksellinen malli., jolla tehdään myös henkilövalinnat Siinä esimerkiksi paikallisyhdistykset valitsevat jäsenmääränsä mukaisesti edustajia puoluekokoukseen. Malli on teoriassa kaunis ja puolue voi maksaa matkoja kokouksiin jne., mutta on tulkinnanvaraista missä määrin kotiin jääneiden näkemykset oikeasti kuuluvat paikan päällä.

Jäsenäänestys. Vihreillä oli tovi sitten käynnissä sellainen, tosin ei sitova. Kuori on helpompi tiputtaa postiin kuin viettää viikonloppu puoluekokouksessa. Tämä malli ei laajene kuin yksittäisiin valintoihin, kaikesta ei voi jäsenäänestyksiä järjestää., Lisäksi yhdistyslaki ei salli sitovia jäsenäänestyksiä. Tämä tosin ei haittaa, jos kaikki valitsijat sitoutuvat jäsenäänestykseen.

Minulta on selvästikin syntymässä sarja kirjoituksia demokratian haasteista. Niitäkin kun löytyy. Palaan asiaan.

o o o

En malta lopun kunniaksi olla spekuloimatta sillä, että missä määrin perussuomalaisten jakaantuminen ja hallituskriisi on ollut rakennettu näytelmä. Miettikää nyt, pääministeri itse lentämässä viemään erokirjettä (eikö Helsinki-Naantali ole noin yhtä nopea autolla) ja vielä polttaa kirjeen illan hämärtyessä. Kuulostaako imelältä Hollywood-elokuvalta? Taustalle vielä tunteikasta musiikkia. ja komea auringonpaiste.