Meitä espoolaisia on kohta 300 000. Suuressa kaupungissa täytyy myös olla toimivat palvelut.

Kunnan palvelut on laaja käsite. Siihen kuuluvat niin sosiaali- ja terveyspalvelut, kirjastot, koulut kuin myös katuvalot. 

Palveluissa olennaista on, että ne ovat oikea-aikaisia, oikein mitoitettuja ja tarpeellisia. Osan palveluista tulee olla lähellä kotia, osa voi olla kauempana. On huomioitava sekä palvelun käyttäjän tarpeet että se, kuinka usein palvelua tarvitaan.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Päiväkotien ja koulujen tulee olla kävelymatkan päässä kodista. Myös kirjastot ovat etenkin lapsille olohuoneita, joiden tulisi olla korkeintaan pyörämatkan päässä. Samoin yläasteet, neuvolat ja terveyskeskukset.

Lukioita tai yhteispalvelupisteitä on hyvä olla eri puolilla kaupunkia, mutta niitä ei tarvita joka kortteliin. Kun espoolainen haluaa laajentaa kotiaan ja tarvitsee siihen luvan, riittää, että kaupungissa on yksi piste, jossa voi hoitaa lupa-asiat.

Edellisiin kietoutuu myös julkinen liikenne. Kun palvelut eivät ole kävelymatkan päässä, tulee tarjolla olla kohtuuhintainen ja aito mahdollisuus käyttää joukkoliikennettä.  

Palvelut ovat tärkempiä kuin palveluverkko

Tähän asti olen puhunut etenkin palveluverkosta. Huomattavasti tårkeämpi asia on kuitenkin palveluiden sisältö. Tässä muutama lähtökohta:

1. Varhaista tukea. Liian monessa tapauksessa tukea annetaan vasta, kun tilanne on huono ja tuen tarve on suuri. Parempi olisi tukea varhaisessa vaiheessa. Lasten, nuorten, sairaiden, vammaisten sekä vanhusten hoitoon pitää turvata riittävät resurssit, jotta työtä voi tehdä laadukkaasti ja vastuullisesti. Koululuokkien ja päiväkotien ryhmäkokojen on oltava inhimilliset. Ennaltaehkäisevät palvelut vaativat päättäjiltä uskallusta luottaa tutkimustuloksiin: ennaltaehkäisy voi pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu niin taloudellisesti kuin inhimillisesti.  
    
2. Espoon kaupungilla työskentelee noin 11 500 alansa ammattilaista. Luotetaan heihin. Yhdessä vaalikoneessa kyseltiin muun muassa kurinpidosta kouluissa. Siinä on asia, joka ei todellakaan kuulu valtuutetuille. Meidän tehtävämme on palkata fiksuja ihmisiä ja järjestää heille kunnon tilat ja puitteet, ja sen jälkeen nauttia tuloksista. Päättäjillä pitää olla kyky pohtia suurempia linjoja ja turvata puitteet arjen palveluiden toteutukseen. Valtuutettujen mutu-fiiliksellä tehtyjä neuvoja ei kaipaa kukaan. 
    
3. Realisti pitää olla. Espoo on taloudellisesti tiukilla - kasvun ja koronakriisin myötä on otettu velkaa. Lisäksi Espoo on tilanteessa, jossa sekä lasten että ikäihmisten määrä kasvaa. Se merkitsee tarvetta lisäpalveluille.
   
   Tärkeintä on keskittyä palveluissa olennaiseen. Jos jonkin ei-niin tarpeellisen tienpätkän voi jättää rakentamatta, se voi tuottaa säästöjä esimerkiksi lasten tai vanhusten palveluihin. Vaikka taloudesta on tingittävä, voi kaikista palveluista leikkaaminen johtaa siihen, että missään ei saada sitä, mitä halutaan.
    
4. Tilojen on oltava kunnossa. Liian moni koulu ja kirjasto on päätynyt evakkoon tilojen huonon kunnon takia ja usein vielä yllättäen. Espoon tulee huolehtia tiloistaan, ja pyrkiä tilojen monipuoliseen käyttöön. Mitä monipuolisemmin tiloja käytetään ja mitä huolellisemmin niistä huolehditaan, sen parempi.