Eduskuntavaaleista on nyt kulunut muutama viikko. Heti vaalien jälkeen muutin toiselle puolen Espoota. Pääsiänen sujui mökkeillessä, söin sekä nukuin paljon.

Sain vaaleissa runsaat kolmesataa ääntä. Se on ihan, noh, sanotaanko että kohtalaisesti. Olin Uudenmaan vihreiden listan hännillä, siis aika surkea ääniharava.

Ilmastonmuutokseen tulee puuttua, ja pian. Tarvitaan monenlaisia toimia. Osa niistä tulee tehdä valtioiden tasolla, kuten verotuksen muuttaminen päästöihin kohdentuvaksi ja öljyn korvaaminen uudistuvilla energiamuodoilla.

Toinen, ja ihan yhtä tärkeä osa on se mitä kukin voi tehdä omassa arjessaan. Itse noudatan seuraavia periaatteita.

Vaalien alla spekuloidaan vaalituloksien lisäksi hallituksen kokoonpanolla. Vaihtoehtoja riittää. Hallituksen rungon muodostaa kaksi puoluetta kolmesta suurimmasta, sdp:stä, keskustasta tai kokoomuksesta. Tämän lisäksi kolmesta seuraavaksi suurimmasta puolueesta on mukana yksi tai kaksi. Näitä puolueita ovat vihreät, vasemmistoliitto ja rkp.

Sosiaaliturvassa lähdetään siitä olettamuksesta, että ihmiset elävät ensisijaisilla tuloillaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen elää palkallaan. Jos työtä ei ole, sitten eletään työttömyysturvalla, eläkkeellä, hoitorahalla tai jollain muulla "perustulon lähteellä". Näitä kutsutaan ensisijaisiksi etuuksiksi.

Näin vaalien alla monet ehdokaskollegat intoutuvat lupaamaan aika paljon. Joka päivä joku intoutuu lupaamaan jollekulle jotain. Ei siinä mitään, saahan sitä luvata. Mutta tietty olisi kiva jos lupauksille olisi myös katetta.

Kun olin pieni talvisin oli lunta. Osin kyseessä on harhaa, lapsena myös nautti lumesta eri tavalla. Nykyään sitä istuu töissä ja junissa lumikasoissa kiipeilemisen sijaan. Mutta jouluisin oli useammin lunta, ja tammikuussa ei ollut miltei kymmentä astetta lämmintä.

Päivän Helsingin Sanomissa Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollilla esittää huolensa ilmastonmuutoksesta ja siihen reagoimisesta.

Toissapäivänä kuului surullisia uutisia. Perhepäivähoidossa ollut pieni poika lähti omille teilleen ja hukkui. Sääliksi käy omaisia, mutta myös muita osallisia.

Oli aamulla mukavaa kävellä junalle kun lumihanki narskui kävellessä. Toisaalta, onhan nyt tammikuun puoliväli. Normaalisti pysyvä lumi on tullut vajaata kuukautta aiemmin. Tosin ei tämä lumi ole täällä etelässä tainnut vielä tullut jäädäkseen.

Miltei viisitoista vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa eläessäni Tanskassa. Oli uudenvuoden tienoo. Siellä oli kummallista. Nurmikko oli vihreää, tuuli ja oli kylmää. Oli kuin olisi ollut talven ja syksyn välimuoto, jossa oli mukana kumpaakin. Lumihankea ei ollut, ainoastaan muutama tuulen keräämä pieni lumikasa siellä täällä.

Vanhustenhoito ei toimi tarpeeksi hyvin. Vanhusväestön määrä nousee jatkuvasti tulevat vuodet, joten pään työntäminen pensaaseen ei auta. Systeemi täytyy saada toimivaksi ja kestäväksi nyt, ennenkuin ongelmat kasvavat hallitsemattomiksi.

Viime viikolla Saddam Hussein teloitettiin. Vanha mies talutettiin hirttolavalle, häntä solvattiin tovi ja hirtettiin. Kostohan siinä oli kyseessä, tosin tietyllä tapaa oikeutettu sellainen.

Kuolemantuomio on silti aina väärin.

Kilpailuttaminen ei ole itsessään hyvä tai huono asia.

On tarpeen rahan säästön lisäksi muistaa myös laatu. Pelkkä hinta ei voi ratkaista, sillä julkisissa palveluissa laatu on kuitenkin se tärkein asia. Myös henkilökunnan asema on syytä muistaa.

Kolme, neljä vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran roska päivässä –liikkeestä. Idea tuntui heti hyvältä. Vuosi vuodelta idea on sitten tuntunut aina vaan paremmalta. Olin aina osallistunut innokkaasti talkoihin ja ollut muutoinkin yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutten ollut tullut ajatelleeksi, että osan talkoohengestä voisi tuoda osaksi jokaista päivää.

Medioissa aletaan, jälleen kerran, spekuloida pääministerivaaleista. Kummaa, koska ei tässä mitään pääministerivaaleja käydä.