Sote-uudistusta on valmisteltu jo viitisentoista vuotta. Koko tämän ajan yksi kummallisuus on ollut, että miksi ihmeessä koko ajan puhutaan terveyspalveluista? Sote-uudistuksen kohta "so" viittaa sosiaalipalveluihin, jotka ovat olleet pienemmässä roolissa koko valmistelun ajan.

Tulevan hyvinvointialueet ovat keskeisessä roolissa tulevina vuosina, kun hyvinvointialueet miettivät alueensa palveluverkkoa. Sote-uudistus ei itsessään merkitse mitään muuta kuin hallinnollista muutosta, käytännön muutokset esimerkiksi palveluverkkoon tulevat vasta myöhemmin.

Minulla on ristiriitaisia tunteita suhteessa Esperi Caren epäkohdista kummunneeseen keskusteluun kilpailutuksesta. Joka puolella korostetaan, että laatua pitää korostaa. Samaa mieltä minäkin olen, mutta pitäisi keskittyä “peruslaatuun”, ei luksukseen.

Kilpailuttaessa nimittäin laatu jakautuu kahtia:

• “Peruslaatu”. Laatutaso, joka pitää saavuttaa jotta täyttää kilpailutuksen ehdot.
• Lisälaatu (jota usein laaduksi kutsutaan), eli jotain edellisen päälle.

Miten tämä sitten liittyy ikäihmisten hoivaan?

Taloussanomat oli tänään tärkeän asian äärellä: kuinka paljon sosiaalitukea jää käyttämättä. Toisin sanoen on ihmisiä joilla olisi oikeus esimerkiksi toimeentulotukeen, mutta he eivät halua, osaa tai pysty tukea hakemaan.

Sosiaaliturvan väärinkäytöksistä puhutaan usein. Sen sijaan kolikon toisesta puolesta, “alikäytöstä”, ei juurikaan puhuta. Tämä on siinä mielessä kummallista, että jokaista etuisuuksia huijaavaa kohden on melkoinen määrä niitä, jotka eivät tukia saa vaikka olisivat tukiin oikeutettuja.

Sote-uudistus on ollut vireillä nelisen vuotta, ja on ollut nyt keväällä väliaikaisella aikalisällä. Seuraava hallitus pääsee jatkamaan uudistusta, toivottavasti ei enää sitä seuraava. Tarinaan on kuulunut monenlaisia vaiheita: armeijatyyliin on kiirehditty odottamaan, on oltu avoimia ja on salailtu, on kuunneltu asiantuntijoita ja on oltu kuuntelematta. Omasta vinkkelistäni katsottuna yksi häkellyttävimmistä käänteistä oli, kun viime vuoden lopulla syntyi keskustelua siitä, onko perustuslailla niin väliä kun halutaan turvata palvelut.

Sote-uudistusta on nyt puuhattu muutama vuosi, ja jonkinmoinen välipiste oli tänään. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu annetaan viidelle alueelle, ja palveluiden toteuttajia saa olla enimmillään 19. Palvelut tuottavat luultavasti nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalle rakennettavat kuntayhtymät.

Koko tämän muutaman vuoden ajan olen seurannut uudistusta tarkkaan, miettinyt sen hyviä ja huonoja puolia ja potentiaalisia kompastuskohtia. En ole osannut sanoa mitä mieltä olen ehdotuksista. Nyt osaan kiteyttää näkemykseni: sote-uudistus on joko parannus tai heikennys, riippuu siitä miten ja millaisena se toteutetaan.

Vietin tänään iltaa Soukan palvelutalolla. Suur-Espoonlahden vihreät järjestivät tilaisuuden ikäihmisten palveluista.

Olen viime päivinä täyttänyt ahkerasti vaalikoneita. Kaikki valtakunnalliset isot vaalikoneet - Yle, MTV3, Helsingin sanomat ja Lehtiyhtymä - ovat jo täytettävissä.

Aloitin vaalikoneiden täytön Länsiväylän vaalikoneesta. Vaalikoneessa oli muistaakseni 25 kysymystä. Yhdestä kysymyksestä minulle tuli suorastaan surullinen olo. Kysymys kuuluu seuraavasti: “Työttömältä on voitava ottaa pois toimeentulotuet, mikäli hän kieltäytyy yhteiskunnan tarjoamasta työ- tai koulutuspaikasta.”

Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jolla tuetaan vasta kun mistään muualta ei mitään saa. Toisin sanoen toimeentulotuen ulkopuolelle tippuminen merkitsee asunnottomuutta ja nälkäkuolemaa, ellei sitten lähde rikollisille teille.

Eilisessä A-Studiossa (26.3.2012) käsiteltiin huostaanottoja. Kynnys puuttua lasten huonoihin olosuhteisiin on ajoittain liian korkea. Lapset tarvitsevat vakautta, mieluiten omien vanhempien huoltamana, mutta jos se ei toimi, niin sitten muuten.

Espoon valtuusto järjesti 18.1.2012 seminaarin jossa käsiteltiin kuntauudistusta. Tilaisuuden alustajana oli sosiaalista eriytymistä pitkään tutkinut professori Mari Vaattovaara. Hän esitti useita varsin ikäviä tutkimustuloksia pääkaupunkiseudun sosiaalisesta eriytymisestä, jota segregaatioksikin kutsutaan.

Kotitalousvähennyksen yläraja tiputetaan 3000 eurosta 2000 euroon. Lisäksi korvattava osuus työkuluista laskee 60 prosentista 45 prosenttiin. Jatkossa esimerkiksi kotiaan remontoiva ei saa enää niin paljoa verovähennyksiä kuin ennen.

Poliitikkoja kritisoidaan siitä, että halutaan vain tuhlata lisää, eikä sanota mistä voisi säästää. Nyt sanon. Kotitalousvähennuksestä kannattaa leikata. Hyvä hyvä!

Aamun Helsingin Sanomissa (19.6.2011) kerrotaan Oslolaisesta päiväkodista. Kaupunki on rakentanut vanhaan tehtaaseen 200 lapsen päiväkodin, ja samaan yhteyteen on valmistumassa laajennus 300 lapselle.