Helsingin saaristo: Vallisaari

Tervetuoa Helsingin Valisaareen. Kesäkuun alun sää ei suosinut, mutta ei sää nyt umpisurkeakaan ollut. Tämä on tarina parin tunnin kierroksesta saaren ympäri, uusia hienoja ulkoilureittejä pitkin.

Vallisaareen pääsee parinkin eri firman veneillä. 

En ole kovinkaan kummoinen luontokuvaaja, mutta veneen yllä liidelleet lokit tekivät kyllä asian helpoksi.'

Kohtalaisen taidokkaasti jemmattu rakennus. Mitäköhän sisällä on, ruokala? Puute kyllä on siinä, että juuri minnekään ei pääse sisälle. Vähän jäi arvoitukseksi monta asiaa.

Vallisaaren pohjoisrannan rantakalliolta Suomenlinnan (ja keskustan) suuntaan.

Vanha kyänraitti. Jos oikein ymmärsin, niin tämän raitin varrella on ollut suuri osa asutuksesta. Vallisaaressa on ollut parhaimmillaan muutama sata asukasta, puolustusvoimien työntekijöitä perheineen.

Suurin osa taloista on purettu, muutamia on vielä jäljellä.

Reitit ovat varsin mainiossa kunnossa, hiljattain uusittuja kun ovat. Luonto on Vallisaaressa hyvin vaihtelevaa. Eipä tässäkään kohtaa arvelisi että on saarella Helsingin keskustan vieressä.

Vallisaaaressa on pieni lampi. Tai ei edes niin pienikään. Täällä on kuulemma uitu, pyykätty ja talvella luisteltu. Aikoinaan Helsingissä levähtäneet purjeveneet ovat täyttäneet täältä vesitankkejaan.

Luoteiskulmilla alkaa oivaltamaan millaisia maisemia on luvassa. Etualalla Suomenlinnan Iso Mustasaari.

Välillä kallioita, välillä lehtoa.

Saarelta löytyy myös suo. Kaunista on.

Bunkkereita riittää. Niitä on vähintään kymmeniä.

Osa bunkkereista on niin hyvin naamioituneita, että niistä erottuvat lähinnä piiput. Tässä nyt erottui vähän muutakin.

Lännen puolen näköalatasanne, ja Kustaanmiekka.

Suoraan etelään, avomerelle.

Tämän portaikon ideaa on oikein oivaltanut.

Eri puolilla saarta on aika mukavia penkkiviritelmiä. Päällä on useimmiten katos, joten sateellakin tarkenee syödä eväitä.

Jos puikahtaa äskeisen tasanteen vierestä merenrantaa, löytyy tämänmoista.

Juuri tätä pidemmälle ei pääse bunkkereihin, siis niihin joihin pääsee.

Maaston korkeuserot ovat melkoisia. Jos mukana on pieniä lapsia, kannattaa varata myös aikaa huilailla. Hiki tulee jos vauhdilla kävelee.

Tämä on kaiketi "perusbunkkeri" ilman maakerrosta. Vaikuttaa hieman upotetulta sukellusveneeltä.

Sitten saavutaan kenties saaren hienoimmalle paikalle. Aleksanterinpatteri on saaren suurin linnoitusrakennelta, jonka päälle on rakennettu näköalatasanne.

Näköalatasanteelta etelään.

Saarella on vähän sellainen teletappimaa-tunnelta. Mieleen juolahti myös televisiosarja Lost.

Kuolemanlaakso. Täälä räjähti ammustehtaalla heinäkuussa 1937. Kun 12-tonninen syvyyspommivarasto räjähti, lensi sirpaleita Kaivopuistoon asti. Nyt-liitteessä on tarkempi tarina asiasta. 

Torpedolahden satama, jossa on nykyään myös kahvila. Tämä raitti vie naapuriin Kuninkaansaarelle.

Suosikkejani. Osin puretut rautatiekiskot vievät satamasta maan alle vievään luolaan. Veikkaan - en tiedä - että saaren alla on melkoinen tunneliverkosto. Kenties niihinkin joskus pääsee.

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren välistä. Pieni saari etualalla on saariryhmään kuuluva pukkisaari.

Kuninkaansaaressa en ehtinyt kunnolla kiertämään, ja reititkin vain lähinnä vievät saaren läpi, eivät ympäri.

Kuninkaansaaren vallituksilta eteläänpäin.

Hiekkapoukama Kuninkaansaaren länsireunalla. Täältä pääsee uimaan, vaikkei nyt ihan uimarannan statusta ole saanut. Voi olla, että tästä tehdään vielä virallinen uimaranta saarella vierailevien käyttöön.

Otetaan loppuun vielä tunnelmakuva sataman läheltä. etelän suuntaan. Edessä Vasikkasaari.

Valisaari retkeilijän vinkkelistä:

• Saaren kiertää vauhdikkaasti kävellen päälle tunnissa, minun malliini reippaasti kävellen mutta koko ajan kuvaten kahdessa.
• Kahvila löytyy, aukioloajat kannattaa tarkistaa.
• Löytyy mainioita mahdollisuuksia syödä omia eväitä.
• Lauttayhteys kerran tunnissa.
• Lasten kanssa tarvitsee varoa, ilmeiset vaaran paikat on aidattu mutta jos lähtee rymyämään polkujen ulkopuolella, on kuoppia ja tiputuksia.