Hallinnosta voisi säästää miljardeja ja muita höpö höpö -vaalikeskusteluargumentteja

Eduskuntavaalit ovat jo huomenna. Olen seurannut monta vaalipaneelia, ja yksi asia keskusteluissa on alkanut kiusata. Nimittäin monen poliitikon halu säästää julkisen sektorin hallinnosta. Tästä puhuvat monet puolueet, ja loput ovat (taktisesti?) asiasta hiljaa. Kukapa haluaisi hallintoa puolustaa? 

Toki turhasta voi aina säästää, hallinnostakin. Mutta hallintoon liittyy monia asioita, joita ei usein  hahmoteta. Esittelen nyt muutamia väitteitä ja perustelen näkökantani.

Suomalaisen julkisen sektorin hallinto on varsin tehokas.

On hyvin hankala vertailla kansainvälisesti niin julkisen sektorin hallinnon henkilöstömäärää kuin tehokkuutta (jota on hankala mitata). Kuitenkin esimerkiksi valtionhallinnossa Suomessa on henkilöstöä suhteessa noin saman verran kuin muissa Pohjoismaissa.  

Kerron hyvin tuntemani esimerkin. Olen ollut Espoon varhaiskasvatustajaoston jäsen neljä vuotta ja olen parhaillaan Espoon kasvun ja oppimisen lautakunnan jäsen. Tästä pääsee vuoden 2022 toimintakertomukseen.

Espoossa on varhaiskasvatuksessa töissä 2999 vakituista tai määräaikaista työntekijää. Kävin nopeasti läpi ns. hallinnon. En laskenut päiväkodin johtajia hallinnossa työskenteleleviksi.

• Varhaiskasvatuksen johdossa ja hallinnossa on kolme työntekijää.
• Varhaiskasvatuksen kehittämisessä työskentelee 10 työntekijää.
• Suuralueilla (Leppävaara, Matinkylä jne.) työskentelee 16 henkilöä.
• Erityistä tukea koordinoi seitsemän työntekijää

Tuo summautuu 46 työntekijään. Eli hallinnossa näyttäisi työskentelevän 1,2 % työntekijöistä.

Vaan katsotaanpa lukujen sisään. Monet edellä mainituista 46 henkilöstä työskentelevät yksityisen varhaiskasvatuksen neuvonnassa ja valvonnassa, tätä tehdään niin kehitystiimissä kuin alueilla. Laki määrää kuntaa valvomaan yksityistä varhaiskasvatusta. Jos Espoossa halutaan säilyttää yksityinen varhaiskasvatus, täytyy siihen käyttää työaikaa. 

Entä sitten erityistä tukea tarvitsevien lapsien huomiointi? Halutaanko siitä tinkiä? Entä vanhempien neuvonnasta? Halutaanko, että vanhemmat eivät saa tukea ja neuvontaa päivähoitopaikan hakemiseen? 

Oivaltanette väitteeni. Hallintoa on suhteessa konkreettiseen tekemiseen todella vähän. Ja sitä, mitä hallinnossa tehdään, jonkun on pakko tehdä. Puhelimeen on hankalaa vastailla samalla kun on lasten kanssa ulkoilemassa päiväkodin pihalla.

Hallintoa on myös kilpailutus!

Vaalikeskusteluissa on noussut esille myös hankinnoista säästäminen. Elinkeinoelämän keskusliitto mainitsee, että julkisia hankintoja tehdää noin 35 miljardilla vuodessa. Totta, se on paljon. Jos sieltä saisi säästettyä vähänkin, niin summat ovat isoja.

Vaan ketkä kilpailuttavat? No se turha hallinto! Jos töissä ei ole ketään joka osaa kilpailuttaa, niin rahaa voi kulua huomattavasti enemmän. Vaarana on päätyä oikeuteen, jos ei kilpailutuksessa ole toimittu lain mukaan, ja ilman osaamista saadaan tuskin tehtyä hyviä ja kustannustehokkaita sopimuksia. Etenkin kun toisella puolen pöytää voi olla lukuisia alansa huippuammattilaisia sopimuksia laatimassa.

Jos ei osaa itse, se voi käydä kalliiksi!

Kun Länsimetroa lähdettiin rakentamaan, oli suorastaan ylpeydenaihe, että Länsimetrolla oli vain vajaat kymmenen työntekijää. Olin silloin Espoon kaupunginhallituksessa ja saimme säännöllisesti raportteja projektin käynnistymisestä.

Ideana oli, että projekti puretaan osiin, oma organisaatio on pieni ja myös kokonaisuuden suunnittelun kaltaisia asioita – joita ennen tehtiin itse – ostettiin ulkoa. Ostettiin siis myös ostamista.

Kun Länsimetron aikataulu alkoi venyä ja ja kulut nousta, henkilöstömäärää ei enää esitelty suurena menestystarinana. Pikku hiljaa työntekijämäärä Länsimetrolla kasvoi. Länsimetron toisessa vaiheessa sekä aikataulu että budjetti alittuivat. Ei ole varmaa, että työntekijöiden lisääminen olisi johtanut tehokkaampaan toimintaan, mutta mahdollista se on.

Jos olet rakentamassa omakotitaloa ja sisaruksesi on rakentamisalan projektipäällikkö, niin pyydätkö häntä neuvomaan ja auttamaan? Jos kyllä, niin miksi? Miksi tilaajan osaamisella on merkitystä omakotitalokaupoissa mutta ei huomattavasti suuremmissa julkisissa hankinnoissa? 

Hallintoa on myös palkanlaskenta ja henkilöstöhallinto!

Voitaisiinko palkkoja maksella vähän miten sattuu, ja viiveellä? Muun muassa Helsingissä on tätä vahingossa kokeiltu, ja palaute ei ole ollut positiivista. 

Entä henkilöstöhallinto. Rekrytoidaanko työntekijät arpomalla vai valitaanko joku kivanniminen ilman sen kummempaa prosessia tai hakijoiden vertailua? 

Hallinnon kaataminen kaikkien työksi voi olla kallista!

Tuttavani aloitti hiljattain uudessa työssä hyvinvointialueella. Hän joutui odottamaan käyttäjätunnuksia useamman päivän, sillä kukaan ei ollut ehtinyt tehdä niitä etukäteen. Ne saatuaan tuttuni asensi itse kaikki keskeiset ohjelmistot, jonka seurauksena tietokone ei enää toiminut. Tuttavani jonotti lukuisia kertoja ICT-tuen puhelinpalveluun ja lopulta hän vei itse koneen huoltoon julkisilla kulkuvälineillä toiselle puolelle kaupunkia. Meni siis viikko ennen kuin hän pääsi aloittamaan asiantuntijatyötehtävänsä. Mikäli hyvinvointialueen ICT-tuki ei olisi niin kuormittunut ja tiukille vedetty, ei hyvinvointialue olisi menettänyt viikon työpanosta. 

Monet korkeasti koulutetut sanovat että työajasta menee huomattavan paljon aikaa kirjaamiseen, matkojen varaamiseen ja laskujen hallintaan. 

Tämä on kahdella tapaa tyhmää. Jos jotain asiaa tekee harvoin, menee siihen enemmän aikaa kuin asian jo osaavalla. Toisekseen sen asiaa harvoin tekevän palkka voi olla huomattavasti suurempi. On asioita, joita kaikkien kannattaa tehdä. Mutta on myös asioita, joita kaikkien ei kannata tehdä. Tehokkainta voisi olla lisätä työpaikoille avustavien työntekijöiden määrää – eli sitä hallintoa. 

Hallintoon kuuluu myös moni lakisääteinen velvollisuus.

Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus viestiä valmistelusta ja päätöksistä, kuntalaisilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa ja saavutettavuus asettaa vaateita viestimiselle. Kaksikielisen Espoon tulee palvella niin suomeksi kuin ruotsiksi. Julkisten rakennusten tulee olla esteettömiä.

Näitä ei voi jättää huomioimatta, tai tulee rikkoneeksi lakia. Haluammeko Suomen, jossa säästösyistä sivuutetaan osa kansalaisista, eikä kerrota kenellekään, mitä ollaan ensi viikolla päättämässä? 

Halutaanko valitusoikeudesta tinkiä?

Oletko tyytymätön päätökseen? Tehtiinkö siinä mielestäsi virhe? Saitko verotuksessa mätkyjä koska lapulla on vääriä lukemia? Saitko sakot, vaikka olit mielestäsi pysäköinyt oikein? Ei hätää, voit tehdä valituksen.

En tiedä paljonko valituksia tehdään vuodessa Kelan, verottajan, hyvinvointialueiden tai kuntien päätöksistä. Varmaan paljon. Mutta jos valitusoikeutta rajattaisiin tai se poistettaisiin, aukeaisi mahdollisuus säästää hallinnosta. “Säästöä” tulisi niin julkisten palveluorganisaarioiden omasta työajasta kuin oikeusjärjestelmän puolelta.  

Sitten pitäisi toivoa, ettei verottaja lähetä vahingossa kenellekään 100 euron sijaan 100 000 euron mätkyjä. Voisi mennä siinä ohessa alta se sisaruksen avulla rakennutettu omakotitalo, ja tulisi hyvää hallintoa ikävä.

Hyvä hallinto on asia, jonka otamme itsestäänselvyytenä – muttemme halua, että se maksaa mitään.

Olen kiteyttänyt ja kärjistänyt. Ajatukseni lienee tullut selväksi. Hyvä hallinto on asia, jonka otamme itsestäänselvyytenä. Se vaatii kuitenkin tekemistä ja tekijöitä.

Toivomme, että erilaiset elämäntilanteen huomioidaan. Oletamme, että saamme tietoa itseämme koskevista asioista ja voimme niihin vaikuttaa. Haluamme keskustella jonkun asiasta vastuullisen kanssa kun emme tiedä miten toimia. Haluamme valittaa mielestämme virheellisistä päätöksistä. Oletamme, että kilpailutuksissa ei osteta “kivalta naapurilta ja lapsuudenkaverilta”, vaan eurot käytetään järkevästi. Haluamme, että verorahojen käyttöä valvotaan ja epäkohtiin puututaan. Toivomme, että työpaikkoihin palkataan paras ja pätevin hakija. 

Vaalien alla monet puolueet vaativat, että kaikki edellä lueteltu saataisiin aikaan, vaikkei näiden asioiden parissa työskentelisi juuri kukaan. Sanotaan, ettei kakkua voi sekä syödä että säästää. Hallinnon tapauksessa halutaan syödä se kakku ilman, että kukaan sitä leipoo.