Sota on ihmisen pahin vihollinen

Illalla Ylellä pyörähtää käyntiin suursarja The Pacific. Toisen maailmansodan Tyynen valtameren saarien taisteluihin sijoittuva sarja on epäsuora jatko vajaan kymmenen vuoden takaiselle Taistelutovereille. Katsoin sarjan jo keväällä maksukanavilta.

Kymmenosainen sarja on hienosti tehty - sarja on näyttävä, realistisen tuntuinen ja imaisee mukaansa. Tarina perustuu tositapahtumiin.

Pääpaino ei kuitenkaan ole sodassa, vaan sen seurauksissa. Sarjassa kuvataan niin sotimisen toivottomuutta, järjettömyyttä, sotimisesta seuraavia mielenterveysongelmia kuin umpisurkeita olosuhteita. Ei ole kivaa sotia monsuuniaikaan, kun koko ajan sataa ja maassa on puoli metriä kuravettä.

Sarja ei pääty siihen hetkeen kun taistelut loppuvat, vaan viimeisessä jaksossa kuvataan sodasta selvinneiden yrityksiä sopeutua normaaliin arkeen. Monet viettivät vuosia tyynen valtameren pikkusaarilla, ilman mitään kontaktia “normaaliin” elämään. Sodan varjo on pitkä.

Tosiaan: “Sota on ihmisen pahin vihollinen.”