Miksi opiskelijat joutuvat lainaamaan rahaa ostaakseen lapselleen ruokaa?

Suomalaisen sosiaaliturvan ehkä erikoisin piirre on suhtautumisemme opiskeleviin vanhempiin. Jos on työttömänä, saa työttömyyskorvausta. Jos on eläkkeellä, saa eläkettä. Vain yksi ryhmä – opiskelijat – joutuu lainaamaan rahaa elääkseen. Tämän lisäksi opiskelijat joutuvat myös lainaamaan rahaa elättääkseen lapsensa.

Asia on noussut keskusteluun, kun Kela on evännyt kesäajan toimeentulotuen vanhemmilta, jotka ovat opiskelijoita. Vanhempien tulisi opiskella saadakseen kesäksi opintotukea ja sen myötä nostaa opintolainaa. Kaikkia tutkintoja ei voi edistää kesän aikana, mutta silloinkin kun se on mahdollista, on opiskeleminen käytännössä mahdotonta, jos joutuu samanaikaisesti huolehtimaan lapsista. Myös lapset tarvitsevat loman ja onkin kohtuutonta, että vanhemmat joutuvat ottamaan kesällä opintolainaa lastensa elättämiseen.

Opiskelu parantaa mahdollisuuksia työelämässä, ja opiskelijat ovat usein nuoria. Kohtuullinen lainapainotteisuus on sinänsä perusteltua. Viime vuosina lainan osuutta on kasvatettu, ja Kelan suhtautuminen opiskeleviin vanhempiin on kiristynyt. 

Suomessa kaikilla on oikeus minimiturvaan, jota toimeentulotuki täydentää. Opiskelijat ovat tästä poikkeus – ennen mahdollista toimeentulotuen saamista heidän on ensin lainattava niin paljon kuin mahdollista. Tämä koskee myös heidän lapsiaan: vanhempien on lainattava rahaa myös lasten kuluihin.

Jos lainaaminen on hyvä ja toimiva ratkaisu, miksei työttömille tarjota lainaa? Opiskelija voi maksaa lainansa takaisin päästyään töihin – samoin voisi tehdä työtön.

Entä eläkeläiset? Monilla heistä on varallisuutta. Heille voisi lainata rahaa, jonka yhteiskunta perisi myöhemmin perunkirjoituksen yhteydessä.

Entä jos sairastut? Silloin saa sairauspäivärahaa. Miksei sekin olisi lainaa? Ajatuksena on, että tervehtymisen jälkeen voisi maksaa lainan takaisin.

Tarkennuksena: mielestäni sosiaaliturvaa ei tulisi muuttaa lainaperustaiseksi. Vastustan sitä, että tällä hetkellä yksi ryhmä joutuu tällaiseen tilanteeseen.

Mitä sen sijaan tehdään opiskelevien vanhempien suhteen? Edellytetään rahan lainaamista ja lisäksi vähän moralisoidaan: "Ei pidä hankkia lapsia, jos ei ole varaa elättää heitä." Opiskelupaikan ehtoja on tiukennettu, ja esimerkiksi välivuosien määrää on rajattu. Erään yliopiston rehtori totesi haastattelussa vuosia sitten, etteivät vanhemmuuden aiheuttamat välivuodet välttämättä oikeuta pidempään opiskeluoikeuteen. 

Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Kaikki nuoret eivät halua lapsia, mutta osalla toivottu lapsiluku ei täyty. Yhteiskunnan tulisi tukea  niitä nuoria, jotka toivovat lapsia jo opiskeluaikana. Tarvitaan tukea, kannustusta ja selkeää viestiä siitä, että he eivät ole yksin. Opiskelin itse yliopistossa esikoiseni ensimmäiset elinvuodet. Opiskelun ja vanhemmuuden yhdistäminen toimi mielestäni hyvin.

Sen sijaan, että ihmetellään, miksei Suomessa synny vauvoja, tulisi tukea niitä, jotka ovat valmiita vanhemmuuteen – vaikka he opiskelisivat.

Tony Hagerlund
Espoo