Meitä yksin lasten kanssa asuvia isiä on aika vähän - mutta silti paljon

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isien lapsille. Itselläni on kolme lasta: pari alakouluikäistä ja yksi jo omillaan asuva. Mutta tänään on onnellista kun ovat kaikki täällä kanssani.

Noin kolme prosenttia perheistä on isän ja lasten muodostamia perheitä. Tähän ryhmään itsekin kuulun. Olen lasteni lähivanhempi ja vastaan pääosin lasteni arjesta ja menoista.

Tämä tarkoittaa 19 000 suomalaista perhettä. Ja kun sen näin kirjoittaa, niin on tuo silti melko suuri luku.

Mitä isyys ja vanhemmuus minulle sitten merkitsee? No paljon, todella paljon. En osaa kuvitella elämää ilman rakkaita lapsiani. Kun lapset eivät ole kanssani toviin, joskus loma-aikaan jopa viikkoon, niin ikävä alkaa kaihertamaan. Koti on tyhjä, jos lapset eivät ole siellä. Tavallaan onneksi näin ei ole usein.

Mitä se isyyden arki sitten on? Aamulla herättelen lapsia, kyselen (kun muistan) läksyjen perään, kokkaan ja pyykkään, varaan myöhässä kouluterveydenhoitajan tapaamisia, lataan euroja bussikortille, retkeilen, pelaan jalkapalloa, kuskaan treeneihin, toimin jalkapallojoukkueen joukkueenjohtajana, leikin, kirjoitan valkotaululle viikko-ohjelmaa ja käyn läpi mitä lähipäivinä tapahtuu, laitan whatsapp-viestejä, milloin olen kotona tai milloin lämmittävät itse hampurilaisia jos en ehdi kokkaamaan ennen treenejä, vitsailen lasten kanssa, pidän sylissä kun lapsi saa rokotuksen, joka pelottaa, luen myöhässä Wilma-viestejä ja sovin koulukaverien vanhempien kanssa yhteisiä ohjelmia iltapäiville. Ainakin.

Yritän myös parantaa siinä, missä en ole niin hyvä ollut. Puhun tunteista ja kerron omistani, yritän avata myös sisaruksen näkökulmaa kun selvitetään tappelua kun ovat törmänneet oviaukossa. Kannustan ja rohkaisen.

Vanhemmuus on upea asia.

Rajaa sisältöä

Esim. 3.2024