Suomessa ei ole yleistä asevelvollisuutta

Suoritin asepalvelukseni vuonna 1995. Ennen kotiutumista minulle sanottiin, että 3-5 vuoden kuluttua kutsutaan kertausharjoituksiin. Siitä on nyt yli yksitoista vuotta. Ei ole kutsua kuulunut.

Keväällä velloi keskustelu valikoivasta asepalveluksesta. Yksi asia oli vain keskustelussa pielessä – Suomi toteuttaa jo valikoivaa asepalvelusta. Enää runsaat 80 prosenttia ikäluokasta suorittaa asepalveluksen. Luku on laskenut vuosikymmenien kuluessa.

Yllättävän iso osa ikäluokasta ei siis suorita varusmiespalvelusta vaikka kuinka puhutaan yleisestä asepalveluksesta. Lisäksi osaa – kuten minua – ei liiemmin kutsuta taitoja verestämään.

Miksei sanottaisi suoraan miten asiat ovat? Ei meillä ole varaa kouluttaa kaikkia eikä järjestää kertausharjoituksia. Sen lisäksi osa porukasta on sen verran heikkomotivaatioista, että on ihan hyvä ettei heille anneta tuliaseita käteen.

Suomen puolustaminen vaatii motivoituneet, hyvin koulutetut ja hyvin varustetut puolustusvoimat. Tällä hetkellä rahan puutteen takia tingitään liikaa. Koulutetaan hyvin motivoituneemmat kaksi kolmasosaa ikäluokasta, varustetaan heidät hyvin ja järjestetään kertausharjoituksia säännöllisesti.

Entä sitten yleisen asepalveluksen periaatteellinen merkitys? Että on periaatteesta oikein että kaikki suorittavat asepalveluksen vaikka motivaatio ja fyysinen tai henkinen kunto ei olisi kohdallaan.

Eipäs unohdeta perusasioita. Tässä puolustetaan maata. Jos sota tulee ja rintamalle joudun, niin haluan kyllä mukaan motivoituneita kavereita jotka tarvittaessa asetta käyttävät.