Miten niin työ ja vapaa-aika sekoittuvat?

Aika usein kuulee sanottavan, että työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Ennen vapaa-aika oli vapaa-aikaa ja työaika oli työaikaa. Tuo pitää varmaan paikkansa, mutta vain, jos tarkastelee asiaa varsin suppeasti.

Vapaa-ajan idea on runsaat parisataa vuotta vanha. Teollistuminen alkoi, tehtaissa tarvittiin työvoimaa. Työnantaja osti sovitun määrän työaikaa. Työ erosi muusta elämästä, vapaa-ajalla ei voinut tehdä työasioita vaikka kuinka olisi halunnut.

Vaan kenestä puhutaan kun puhutaan parisataa vuotta sitten alkaneesta teollisesta työstä - länsimaisesta työväestöstä. Aika pienestä porukasta, siis.

Olihan aiemminkin hengailtu vapaalla, mutta silloin työ- ja muu aika lomittuivat. Töitä tehtiin kun sitä oli, ja töissä oltiin tavallaan koko ajan.

Eivätkä kaikki päässeet nauttimaan vapaa-ajasta. Maanviljelijä tai yrittäjä ei vapaapäivää näe, eikä pappikaan. Poliisi ja lääkäri ovat aina ainakin pikkaisen töissä...

Isolla osalla ihmiskuntaa ei ole koskaan ollut työ- ja vapaa-aikaa. Kun puhutaan niiden sekoittumisesta, puhutaan oikeastaan vain länsimaisten valkokaulustyöntekijöiden tuntemuksista, painottuen vielä etenkin luovaan ja asiantuntijatyöhön. Tehtaissa työ- ja vapaa-aika ei edelleenkään mene sekaisin.

Kun joku sanoo, että työ ja vapaa aika sekoittuvat, sanon nykyään takaisin, että suurimmalla osalla ne eivät ole koskaan edes eronneet.