Kun tuossa vuosi sitten luonnostelin alustavia vaaliteemojensa, listasin kärkeen Espoon koulujen ja päiväkotien määrän ja kunnon. Jo silloin näkyi että ongelma on kasvussa. Viimeisen vuoden aikana on tullut lisää ikäviä yllätyksiä. Kuva on muuten Opinmäen koulusta, ei liity bloggauksen aiheeseen.

Kaikista tähänastisista luottamustehtävistä kaupunginhallituksen konsernijaosto on sanottaisiinko vaihtelevin. Jossain kokouksessa voi olla äärettömän isoja ja kauaskantoisia päätöksiä, kuten kannanmuotostus joukkoliikenteen kaarimalliin ja HSY:n viemäri- ja vesijohtoverkostojen “suuntaviivat”, toisessa äärilaidassa välillä nimetään jo sovittuja henkilöitä konserniorganisaation päätöksentekijöiksi.

Välimaastoon jäävät äärettömän tärkeät linjauskeskustelut, jotka eivät ole päätöksentekoa mutta jonka merkitys on suuri. Tätä edustaa tulevan maanantain kokous. 

Ensi maanantaina kokoontuu Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto. Esityslista löytyy PDF-muodossa tämän linkin takaa. Näin etukäteen katsottuna kokous vaikuttaa varsin “rutiinihenkiseltä”, eli listalla ei ole tunteita herättäviä asioita.

Vaikka joulu tekee tuloaan, pakko vielä intoutua kerran kuntapolitiikan suuntaan. On se jännää miten yksinkertaisia asiat ovat kun ei perehdy asiaan kunnolla.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (23.12.2012) käsitellään sitä, että Espoo ja Vantaa eivät tulee enää maksamaan naapurikunnassa opiskelevan lukiolaisen valtionosuuden ylittäviä "bonuskuluja". Totta, syntyy epäreilu tilanne.

Vaan pääkirjoituksessa ei noteerata millään tavalla sitä, että korvauskuvion piirissä ovat olleet vain Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen.

Espoo rakentaa uusia kouluja hurjaa tahtia. Pelkästään viime vuosien aikana on rakennettu lukuisia uusia kouluja, ja peruskorjattu sekä usein laajennettu vanhoja. Tämä on tarpeen, sillä koululaisia Espoossa riittää.

Peruskoulun tuntijako ja sen mahdollinen uudistaminen herättää jokusen vuoden välein vilkkaan keskustelun. Sitten menee puoli vuotta tai vuosi asiasta keskustellessa, ja syntyy kompromissi jonka seurauksena juuri mikään ei muutu.

Tällä kertaa jotain - onneksi - myös muuttuu.

Vietin viikolla kaksi päivää Oulussa Sairaalapäivillä. Kaunis kaupunki ei ollut kauneimmillaan marraskuun tihkusateessa. Sairaalapäivillä paneuduttiin erikoissairaanhoidon ongelmiin ja tulevaisuuteen. Mieleenpainuvin puheenvuoro oli kuitenkin filosofinen pohdinta kunnallisten palveluiden luonteesta.

On se kivaa että olen jo kolmenkympin toisella puolella. Kaksikymppisiin ja sitä ikää lähestyvien harteille kun yhteiskunnan suunnalta asetellaan melkoisia paineita. Nuorten pitäisi valmistua nopeasti, työllistyä heti ja tehdä siinä samassa mahdollisimman monta lasta. Tämä tietysti tilanteessa, jossa yhteiskunnan tukea voisi vaikka vähentää tai ainakin niiden myöntämistä tiukentaa.

Muun muassa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk.) on huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Ei siinä mitään, saahan sitä olla huolissaan. Yleisen patistelun sijaan sitä kuitenkin toivoisi konkreettista tukea - sekä rahaa että hallinnon aiheuttamien ongelmien purkamista.