Taiteen kotitalo Keravalla

Taiteen kotitalo on hurja taidenäyttely, -kokeilu tai -teos. Miksi sitä nyt haluaa kutsua. Satakunta taiteilijaa on päässyt työskentelemään purkukuntoisessa kerrostalossa. Viisikerroksisen kerrostalon jokainen asunto - ja huone - on toteutettu keskenään hyvinkin erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Näyttely on auki elokuun loppuun asti. Tänne on kuulemma ollut pitkiäkin jonoja. Itse pääsin sisään parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen. Oli kesäinen lauantai, tosin helle saattoi verottaa muita tulijoita.

Tarkempaa tietoa projektista löytyy täältä.

Itse viehätyin porraskäytävistä ja muutoinkin tiloista, jotka eivät olleet ihan tyhjiä. Eli sellaisista, jotka olivat "vähän niin kuin koti".

Kaunista on.

Toivottavasti tämä ei ole jäänyt joltain entiseltä asukkaalta.

Katonrajan ja seinän kulmien rajat ylittävät teokset ovat kyllä vaikuttavia.

Tämä rakkaus on toteutettu tyhjistä spräypulloista.

Alkuun minun oli hankala hahmottaa purettavan taiteen ideaa. Mutta iso osa taiteesta on vain hetkellistä. Ei teatteriesityksiä tai konsertteja tallenneta (kuin poikkeustilanteessa, ja kokemus ei välity kuin osittain). Miksi kuvataiteen tulisi olla ikuista? Kyllähän nämä teokset saavat olla esillä pari kuukautta, tai tiedä vaikka ensi kesän uudestaa. Ei voi tietää kauanko kestää ennen kuin talo puretaan. Älkää kuintenkaan luottako sinne, että taloon pääsisi enää elokuun jälkeen. Eli matkaan mars.

Jännää, miten kolmiulotteiseksi seinän voi maalata. Etenkin tuossa edessä seisoessa tuntuma oli hurja.

Talossa on monenlaisia teoksia. Osassa on rikottu tilaa erilaisilla variaatioilla. Osa huoneista oli niin pimeitä ("ota lyhty ja kulje sen kanssa, niin näet",), että kuvaaminen ilman jalustaa oli mahdotonta.

Näin Espoon kulttuurilautakunnan jäsenenä jäin miettimään, että meillä riittää purettavia taloja. Tämänkaltainen projekti tosin vaatisi taloja jotka ovat tyhjänä vuoden tai useamman - puskutraktori ei voi odottaa pihalla kun asukkaat kantavat tavaroitaan ulos. Mutta potentiaalia Espoon kaltaisissa isoissa ja kehittyvissä kaupungeissa on. Kera-kollektiivissa tehdään kaikenlaista vanhoissa teollisuustiloissa, jotka saattavat odottaa purkamista kymmenenkin vuotta.

Ylimmässä kerroksessa valia tulee myös kattoikkunoista.

Ajan hermolla.

Pääsin itsekin osallistumaan. Myyrä-tarran sai laittaa mihin halusi.

Teos neonväreillä. Ykköskerroksessa oli pimeitä, viakuttavia tiloja - ja hankala ottaa niistä kuvia.

Betonipuutarha. Hieno idea.

Kaunis asetelma, matka taivaaseen. 

Myös muutama taiteilija oli läsnä. Arvatkaa minkä tilojen taustalla hän oli?

Taiteen kotitalon osoite on Moukaritie 4. Tarkempaa tietoa aukioloista ja vastaavista löytyy heidän sivuiltaan.