Kermankuoriminen kuriin

Espoon vihreiden tämäniltaisessa tilaisuudessa käsiteltiin kunta- ja palvelurakennehanketta ja pääkaupunkiseutua. Keskustelua oli pohjustamassa Osmo Soininvaara. Pidän Soininvaaran tyylistä: hän sanoo suoraan mitä ajattelee, ei pakene kiertoilmaisuiden taakse ja osaa puhua hauskasti.

Yksi illan teemoista oli kuntien välinen kilpailu ja etenkin kilpailun ruma sisarpuoli, kermankuoriminen. Kunnat voivat kilpailla hyvällä tapaa - kehittää omaa toimintaansa, tehdä asioita aiempaa peremmin ja täten saada naapurinsa myös parantamaan toimintaansa. Tai sitten voidaan keskittyä kaikille tuhoisaan kilpailuun, jossa pyritään pikemminkin estämään toisia pärjäämästä.

Soininvaaran esimerkki pääkaupunkiseudun kilpailutilanteesta on sosiaalinen asuntotuotanto, tai oikeammin sen puute. Kukin kunta omalla tahollaan pyrkii haalimaan hyviä veronmaksajia. Sosiaalinen asuntotuotanto on tarpeen, jotta muillakin kuin kovapalkkaisilla on varaa asua sopivankokoisissa asunnoissa pääkaupunkiseudulla. Kaupungit kyllä myöntävät että sosiaalinen asuntotuotanto on tarpeen, mutta kokevat että se on tarpeen naapurin puolella rajaa.

Tällöin syntyy ikäviä kierteitä. Helsinki ottaa mallia Espoosta, ja Espoo mallia Helsingistä. Vantaa ottaa mallia molemmista kun ei muuta voi. Loppujen lopuksi koko seutu kärsii, ja kaikki kaupungit siinä mukana.

Mitä sitten voi tehdä? Pieniä askelia parempaan on jo otettu, kunnat ovat sopineet yhteisiä pelisääntöjä. Tärkeintä kuitenkin on, että jokainen näkee metsän puilta. Jos hamuaa vain hetkellistä omaa etua ja viis veisaa kokonaisuudelta, lopulta kaikki kärsivät. Kun myönnetään että edut ovat enemmän yhteiset kuin eriävät, ollaan hyvällä tiellä.