Vietin viikolla kaksi päivää Oulussa Sairaalapäivillä. Kaunis kaupunki ei ollut kauneimmillaan marraskuun tihkusateessa. Sairaalapäivillä paneuduttiin erikoissairaanhoidon ongelmiin ja tulevaisuuteen. Mieleenpainuvin puheenvuoro oli kuitenkin filosofinen pohdinta kunnallisten palveluiden luonteesta.

Huomenna on varsinainen vaalipäivä. Moni ystävä on kysellyt viime aikoina että jännittääkö. Olen hieman yllättynyt, sillä vastaukseni on ollut aina että ei.

Voi olla että vaaleista on jo sen verran rutiinia että ne eivät erityisesti jännitä. Lisäksi olen päämääräkeskeinen ihminen - ei minun jännittämiselläni ole mitään vaikutusta miten itsellä, Espoon Vihreidellä ja koko maan tasolla vihreillä vaaleissa menee.

Espooseen on viime vuosina rakennettu toinen toistaan näyttävämpiä kirjastoja. Ensin ovensa avasi Ison Omenan kirjasto ja sitten Leppävaaran kirjasto kauppakeskus Sellon yhteydessä. Ensi vuoden puolella aloittaa kauan kaivattu Keski-Espoon kirjasto kauppakeskuksen Entressen yhteydessä.

Kyseiset kirjastot ovat hienoja, ja Leppävaaran kirjasto onkin noussut pääkaupunkiseudun suosituimmaksi. Silti en Ison Omenan tai Leppävaaran kirjastoissa käydessäni voi olla pohtimatta onko jokainen neliö ja jokainen pitkä käytävä todellakin aivan välttämätön.

Kansainvälisesti verrattuna erikoissairaanhoito on Suomessa sekä korkealaatuista että huokeaa. Likimain kaikkialla muualla länsimaissa tehdään vastaavaa tai huonompaa - kalliimmalla.