Uimahalli ja terveysliikunta

11.2.2007 | Tony Hagerlund
terveys ja terveyspalvelut
uinti

Kävin tänään uimassa. Parinkymmenen minuutin kävely, ja perheen kanssa uimaan. Oli virkistävää ja kivaa. Kokeilin myös lääkärin määräyksestä vesijuoksua. Rikkinäistä polvea kun ei saa rasittaa, mutta sitä pitää käyttää. Vesi on siihen loistava elementti.

Liikunta on tärkeä asia. Menneinä vuosina olen tehnyt sen virheen, että kiireisinä aikoina tingin liikunnasta. Se kääntyy nopeasti itseään vastaan – väsyttää enemmän eikä oikein saa asioita aikaan. Tuota virhettä en enää tee.

Viime aikoina on keskusteltu liikunnan merkityksestä ihmisten hyvinvoinnille ja kansantaloudelle. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on ollut aktiivinen läskikapinoineen. Yksi tehokkaimmista konsteista taata kaikille laadukas terveydenhuolto olisi saada kansalaiset liikkumaan enemmän. Kun hoidettavia olisi vähemmän, voitaisiin sairastavat hoitaa nykyistä paremmin.

Yhteiskunnan tulee pyrkiä tukemaan kansalaisten liikkumista monin keinoin; uimahalleja ja liikuntatiloja, pururatoja ja latuja.

Yhtä tärkeää on kuitenkin saada liikunta osaksi arkista liikkumista. Kattava, hyväkuntoinen pyörätieverkosto mahdollistaa työmatkapyöräilyn, leikkipuistot houkuttavat lapsia kiipeilemään. Yksilö on vastuussa liikkumisestaan ja kunnostaan, mutta yhteiskunta voi tukea edellisiä antamalla niihin mahdollisuuksia.

Julkisen liikenteen osuutta terveysliikunnassa ei ole tietääkseni tutkittu. Maalaisjärki sanoo, että julkista liikennettä käyttävät liikkuvat enemmän kuin autoilijat. Auto lähtee kotiovelta, bussi useimmiten kauempaa. Lisäksi bussiin täytyy välillä juosta. Tässä on taas yksi hyvä syy tukea julkista liikennettä.

Itse kuljen kesällä töihin potkulaudalla. Potkin aamulla itseni juna-asemalla, ja toisessa päässä runsaan kilometrin töihin. Pääsen töihin nopeammin kuin muutoin, ja kunto on mainio. Lisäksi se on kivaa.

Käyttäjän Tony Hagerlund blogi | Lisää uusi kommentti | 
Do not remove or your site will get broken

Kommentit

Submitted by Susanna Salokannel (ei varmistettu) on 12.2.2007.

Hei Tony, olet oikeassa siinä, että liikunta ja painonhallinta ovat merkittäviä asioita elämässä. Ongelma tulee kuitenkin siinä, että ulkopuolinen ei voi sanoa milloin toisella on läskikapinan paikka. Meillä täällä Mäntsälässä on meneillään aiheen tiimoilta yhtä sun toista velvoitetta. Valtuustokin on kuulemma ottanut haasteen vastaan. Meidän pitää laihduttaa yhteensä 200 kg. Kun kyseessä on mitä normaalipainoisimpien ihmisten ryhmä ja ylipainoiset voidaan laskea yhden käden sormin, koen haasteen suorastaan loukkaavana. On tehtävä, juuri niinkuin kirjoituksessasi käy ilmi, oma henkilökohtainen valinta - muu painostus kohdistukoon julkisiin toimiin. Kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ja kunnossapitoon (myös talvisin), mukavien liikuntapaikkojen ja mahdollisuuksien tarjoamiseen. Mikä kieltää kauppiaita alentamasta porkkanoiden myyntihintaa?
Submitted by Tony Hagerlund on 12.2.2007.

Itse olen ruumiinrakenteeltani kohtuullisen kookas. Niinpä painoindeksi on päälle kerkiarvon - jopa sinä kesänä kun olin elämäni kunnossa jaettuani Hesareita neljä kuukautta ja pelattuani siinä ohessa jalkapalloa. Pelkkä keskiarvoihin tuijottaminen on turhaa. Joku voi syödä kuin hevonen lihomatta, toisella kakunpalan painuu heti lantioille. Ihmisten ruumiinrakenteessa ja sen toiminnassa on eroja. Niinpä tuollaiset "200 kiloa pois" -projektit voivat olla aika typeriä. Yhteiskunnan tulee tarjota mahdollisuuksia: porkkanaa, ei keppiä. Yleinen moralisointi ei toimi, se kääntyy helposti syyllistämisen ja loukkaamisen puolelle. Loppujen lopuksi kyseessä on valinta. Mutta kuten yleensä, hyvät vaihtoehdot helpottavat valintaa. Yhteiskuntana voidaan tarjota niitä hyviä vaihtoehtoja.
Submitted by anonymous (ei varmistettu) on 12.3.2007.

Haluan vain muistuttaa, että monilla vähävaraisilla ja silti huonokuntoisilla voi olla se oman liikkumisen järjestäminen hyvin vaikeaa. Jos ainoat liikuntamuodot joihin on varaa on kävely ja juokseminen ja niitä ei esim. jalat kestä niin miten sitten suu pannaan? jotenkin ainakin terveydenhuollon puolella on sellainen henki että mene uimahalliin mutta unohdetaan se, että sinne pääsystä pitää maksaa useampi euro jotka tarvitaan myös päivittäiseen makaroniin. Olen kyllä alkanut kallistua tuohon perustulomallin suuntaan muuten, mutta huolettaa että sen jälkeen sitten unohdetaan, ettei kaikissa tilanteissa reilulla neljälläsadalla eurolla voi saada ihmisarvon mukaista elämää johon kuuluu minun mielestäni myös oikeus omasta terveydestään huolehtimiseen ja riittävään liikuntaan.
Submitted by Tony Hagerlund on 13.3.2007.

Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että liikuntamahdollisuuksien lisäksi pitää olla tietty myös keinot liikuntaa harrastaa (kuten rahaa uimahalliin). Espoo on kaupunkina kunnostautunut tarjoamalla ikäihmisille ilmaisia liikuntamahdollisuuksia. Se on hyvä alku. Pidemmän päälle perustulo ja muut keinot tukea vähävaraisempia ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin esimerkiksi ilmaisliput uimahalliin. Toisin sanoen nostetaan alimpia tukia, jolloin on varaa käydä vaikka uimassa. Jos tarjotaan kaikille ilmaisia palveluita siksi, että jollakulla ei ole siihen varaa, tuetaan "puolivahingossa" myös niitä joilla on varaa maksaa. Mieluummin tuetaan enemmän sitä joka tukea oikeasti tarvitsee, kuin tasaisesti kaikkia. Harkinnanvaraisissa tuissa on taasen se ongelma, että se harkinta voi aiheuttaa enemmän kuluja kuin tuettu toiminta. [url=http://www.vihreat.fi/perustulo]Vihreiden perustulomallissa[/url] kaikki nykyiset alle 440 euron suuruiset tuet nousisivat 440 euroon. Sen ylittävät tuet jäisivät ennalleen. Minimieläkettä korotettaisiin, ja asumis- ja toimeentulotuki uudistettaisiin. Alle 1000 euron tulot olisivat käytännössä verottomia. Olette oikeassa siinä että ei tuo 440 euroa vielä riittäisi. Mutta systeemi olisi selkeämpi ja parempi kuin nykyinen.

Rajaa sisältöä

Esim. 11.2023