header

Leipäjonot ovat liian monelle tarpeen

(Länsiväylä 5.3.2008)

Viime viikkoina muun muassa medioissa on keskusteltu leipäjonoista. Jyrkin argumentti on ollut, että ruuan jako tulisi lopettaa ja leipäjonojen sijaan avuntarvitsijoiden tulisia hakea toimeentulotukea, joka kyllä riittää elämiseen. Espoossa useat järjestöt ovat kunnostautuneet jakamalla ruokaa sitä tarvitseville.

Keitä leipäjonoissa sitten asioi? Mukana on niin pieni- kuin keskituloisiakin, ja kukin ainakin itse kokee ruoka-apua tarvitsevansa. Mukana on myös monia jotka jo saavat toimeentulotukea, mutta tarvitsevat silti ruoka-apua pärjätäkseen. Pääkaupunkiseudun korkeisiin asumiskuluihin menee monella perheellä sen verran paljon rahaa, etteivät kohtuullisetkaan palkkatulot ole riittää elämiseen. Tällaiset taloudet ovat väliinputoajien asemassa.

Jotkutt ajattelevat, että jos kerran kuukauden pärjää toimeentulotuella, samalla elämäntyylillä pärjäisi loppuelämänsäkin. Tosiasiassa hyvin harva normaaleihin työtuloihin tottunut pärjäisi edes kahta viikkoa normien mukaisella kuukauden toimeentulotuella. Harha syntyy siitä, että jos ostaa vain ruokaa ja siirtää kaikki isommat menot ensi kuuhun, toimeentulotuki vaikuttaa riittävän. Toimeentulotuen perusosalla pitää kuitenkin ostaa ruuan lisäksi myös esimerkiksi pesuaineet, vaatteet, kengät, bussilipput ja televisioluvatkin. Harkinnanvaraista toimeentulotukea voi saada yksittäisiin isompiin hankintoihin, ei perusmenoihin. Yksin asuvan aikuisen toimeentulotuen perusosa on vajaat 400 euroa kuukaudessa.

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tukimuoto, jonka tarkoituksena on turvata henkilön tai perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Laman jälkiltä niin sanotut ensisijaiset sosiaaliset etuudet (työttömyysturva, sairauspäiväraha, opintotuki, vanhempainraha, osin eläkkeet) ovat jääneet junnaamaan paikoilleen, indeksikorotuksia ei juuri ole tehty. Viime vuosina ruuan ja monien muiden menojen hinnannousu on osunut kipeästi juuri pienituloisimpiin.

Toimeentulotuki on suunniteltu tukemaan heikossa asemassa olevaa vain väliaikaisesti. Ajan myötä toimeentulotuesta on kuitenkin muodostunut liian monelle välttämätön osa tuloja. Luonteeltaan toimeentulotuki ei ole kannustava; jos tienaa enemmän, toimeentulotukea saa täsmälleen samanverran vähemmän. Tämä ei ole toimeentulotukijärjestelmän vika, vaan sen, että toimeentulotuella joudutaan paikkaamaan muiden tukimuotojen pettämistä. Systeemi on niinsanotusti pielessä.

Leipäjonot ovat muodostuneet pysyväksi ilmiöiksi. On yhteikunnallinen ongelma että monet tarvitsevat ilmaista ruokakassia pärjätäkseen. Ratkaisu ei ole lopettaa leipäjonoja eikä edes vaatia lisää toimeentulotukea. Ainoa toimiva ratkaisu on saada ensisijaiset sosiaalietuudet sille tasolle että niillä tulee toimeen - ilman leipäjonoja tai toimeentulotukea.

Tony Hagerlund
sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä perusturvajaoston jäsen (vihr)
Espoo

Rajaa sisältöä

Esim. 6.2022