Pääministeri Matti Vanhanen pohti joukkoliikenteen aseman vahvistamista. Hän tarjosi työmatkaliikenteen leipomista kiinni tupoon. Toisin sanoen osa tulevista palkankorotuksista käytettäisiin matkustamiseen. Vanhanen myös visioi ettei tuki olisi matkustajakohtainen - sen voisi käyttää vaikkapa perheenjäsen.

Länsimetron hinta sen kun nousee, vaikka lapio ei ole heilahtanut vielä kertaakaan. Metro herättää tunteita. Metrolla on kuitenkin kaksi isoa etua, joita muilla julkisilla välineillä ei ole tarjota.

Metrossa kapasiteettia voi lisätä lähes rajattomasti. Vuoroväli voidaan tiputtaa puoleentoista minuuttiin, ja vaunuja voi olla mukana niin monta kuin laiturille mahtuu.

Toisekseen metro on selkeä. Tätä ei ole syytä väheksyä kun pyritään saamaan aiempaa useampi käyttämään julkisia kulkuvälineitä.

Viime viikot Suomi on vääntänyt kättä Euroopan Unionin kanssa siitä, millaista tukea suomelle Unionin suunnasta liikenee. Selvää on, että ilman jonkinmoisia tukia Suomessa ei viljellä yhtään mitään. Suomen tulkinnan mukaan eteläinen Suomi saa tukeä pysyvästi, EU:n mukaan väliaikaisesti.

Kulunut viikko on ollut synkeä. Keskiviikkoisen Jokelan tragedia ei hevin unohdu, eikä sen kuulukaan unohtua.

On hankala hahmottaa millaisessa tilanteessa Jokelan surmaaja on ollut. Miten muiden järjestelmällinen surmaaminen voi edes olla vaihtoehto? Miten se voi tuntua oikeutetulta, tai loogiselta?