Olen viime vuosina useaan otteeseen ehdottanut että Espoo kaavoittaisi runsaasti lisää siirtolapuutarha-alueita. Espoon jokaisella suuralueella voisi olla oma siirtolapuutarha-alueensa. Nyt asia on jonkin verran edennyt: kaupunkisuunnittelukeskus selvittää olisiko myös eteläisessä Espoossa hyviä paikkoja siirtolapuutarha-alueille.

Eduskunta päättää loppuvuonna kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta. Uuden ehdotuksen mukaan kaikki kaupat saisivat olla sunnuntaisin auki kuusi tuntia, ja pienimmät kaupat vaikka kellon ympäri. Itse pohdin onko keskustelussa jäänyt huomioimatta että kaupat jo ovat jo käytännössä auki myös sunnuntaisin.

Tänään lauantaina 7.11. Espoolaiset vihreät luottamushenkilöt kokoontuvat koko päivän seminaariin käsittelemään Espoon ensi vuoden budjettia. Budjetin ohessa on tarkoitus käsitellä myös palveluverkon uudistamista. Ei mitään ihan pieniä aiheita.

Suomalainen yhteiskunta on menossa kummalliseen suuntaan. Eduskunnassa pohditaan ihan vakavissaan että lähdesuojaa heikennettäisiin.

Olen ollut politiikassa mukana nyt kuutisen vuotta. Viisi ensimmäistä vuotta pääsi olemaan mukana kun talous meni parempaan suuntaan - ja pääsi jakamaan lisää. Viime vuosi meni epätietoisuudessa, talous oli matkalla karille, mutta kukaan ei oikein tiennyt mitä tehdä. Nyt vaikuttaa siltä että ollaan pohjalla, mutta noususta ei ole vielä tietoa.

Taantuma on iskenyt etenkin isoihin vientivetoisiin yrityksiin. Kunnat saavat osuuden yrityksien maksamista yhteisöveroista. Yhteisöverojen määrä on romahtanut, ja tämä tuntuu etenkin Espoon kaltaisissa kaupungeissa.

Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa väitettiin, että viime vuosina sosiaalitukien painopiste on siirtynyt hyvä-osaisten suuntaan. Siinä missä aiemmin keskityttiin poistamaan köyhyyttä ja tuettiin sitä jolla menee heikoimmin, nykyään tuetaan myös niin sanottuja parempiosaisia.

Täällä olen ja istun, elämäni neljännessä puoluekokouksessa Jyväskylässä. Tämän kevään puoluekokous järjestetään kaupungin keskustassa, Normaalikoulussa. Aurinko paistaa ja iso liikuntasali on täynnä. Paikan päällä on viitisensataa vihreää eri puolilta Suomea.

Yleisradion 20.4. esitetyssä MOT-ohjelmassa pureuduttiin ammattiyhdistysliikkeiden antamiin tukiin vaaliehdokkaille ja puolueille. Mieleeni muistui kaunis aurinkoinen talvipäivä runsaan kahden vuoden takaa.

Olin ehdolla eduskuntavaaleissa, ja paneelissa eräässä oppilaitoksessa. Panelistina oli ehdokas joka teki isoa ja näyttävää kampanjaa, ja pitkälti ay-liikkeen tuella.

Viime kuukausina talous on ollut keskeisessä asemassa uutisissa kuin uutisissa. Pääosin amerikkalaiset pankit ovat lainanneet hillittömästi rahaa ilman suunnitelmaa miten saada ne takaisin.

Viime päivinä on keskusteltu vilkkaasti lapsen mahdollisuudesta olla päivähoidossa missä kunnassa tahansa. Perusalveluministeri Paula Risikko (kok) ehdotti lakimuutosta, jonka seurauksena perhe saisi päättää minne lapsi mene hoitoon. Kotikunta maksaisi kulut.

Ensikuulemalta idea vaikuttaa oikein hienolta, onhan se upeaa että voi vapaasti valita hoitopaikan perheen tilanteen mukaan. Toisella kuulemalla skeptikko astuu esiin.

Viikon isoin uutinen oli Googlen sopimus Haminan Summan paperitehdashallien ostamisesta. Google selvittää mahdollisuutta toteuttaa alueelle serverihalleja. Kauppa kertoo työelämän muutoksesta. Metsäteollisuutta tulee Suomessa olemaan nyt ja aina, mutta toimiala pienenee. Eikä se ole maailmanloppu.

Viime päivinä on uutisoitu pääkaupunkiseutulaisten valtuutettujen vaalibudjeteista. Kaupunginvaltuustoon pääsyyn vaadittiin keskimäärin tuhansia euroja, kalleimmat kampanjat olivat 50 000 euron luokkaa. Suurissa kaupungeissa ehdokkaiden vaalibudjetit ovat kasvaneet vaali vaalilta.