Vuoden, parin ajan on rummutettu, että nämä kuntavaalit eivät ole sote-vaalit. Ennenaikaista, sanon. Sillä nämä ovat mitä suurimmissa määrin myös sote-vaalit. Miksikö näin?

Ensinnäkin kunnat vastaavat entiseen malliin sosiaali- ja terveyspalveluista alkuvuoteen 2019. Puolitoista vuotta on pitkä aika.

Toisekseen, sote-muutos on vasta suunnitteilla. Lakia ei ole viimeistelty, sitä ei ole hyväksytty eikä tietenkään myöskään toimeenpantu. Toisin sanoen muutoksia voi vielä tulla, niin sisältöön kuin aikatauluun.

Neljä vuotta sitten tulin valituksi varhaiskasvatusjaoston jäseneksi. Haluan tietää mistä päätän - vain papereita lukemalla asiat tuntuvat usein liian yksinkertaisilta - joten päätin käydä vierailuilla kaikissa Espoon päiväkodeissa.

Aloitin kiertämällä Espoon omia päiväkoteja. 

Logistiikka toi haasteita. Päiväkodissa tarvitsee vierailla ennalta sopien, ajankohtana jolloin lapset ovat pihalla, mielellään ainakin kohtalaisen sään aikana, siten että olen itse päivän töissä ja useimmiten hakien omat lapset hoidosta viideltä. Ei ihan helppo palapeli.

Vaalien lähestyessä muutama tuttu on kysellyt asumisen kustannuksista, ja siitä, mitä Espoo voisi asialle tehdä. Keskustelujen inspiroimana blogiaan asiasta ihan kunnolla, epävirallisen sarjan aiemmissa osissa pohdin miten koulut saada kuntoon ja miten huomioida historia kaupunkisuunnittelussa. Eli: mitä tekisin jotta asuminen olisi kohtuuhintaista?

Olen paljasjalkainen Espoolainen, ja olen julkaissut verkossa paikallishistoriikkejä esimerkiksi Espoon keskuksesta, Kirkkojärvestä, Kauklahdesta ja Kerasta. Lisäksi esimerkiksi Espoolaisia kartanoita ja huviloita on tullut kuvattua muutama kymmenen. Espoo on minulle tuttu, ja myös rakas. Vuosien ajan olen pyrkinyt siihen, että historia huomioidaan Espoon kaavoituksessa. Kiteyttää nyt miten mielestäni tulee toimia.

Kun tuossa vuosi sitten luonnostelin alustavia vaaliteemojensa, listasin kärkeen Espoon koulujen ja päiväkotien määrän ja kunnon. Jo silloin näkyi että ongelma on kasvussa. Viimeisen vuoden aikana on tullut lisää ikäviä yllätyksiä. Kuva on muuten Opinmäen koulusta, ei liity bloggauksen aiheeseen.

Viikolla esiteltiin suunnitelmia liikenteen verotuksen muuttamiseksi. Uutta autoa ostettaessa autovero poistuisi, vuotuinen ajoneuvovero ja polttoainevero pienenisivät. Edellisiä korvaisi vuotuinen “tienkäyttömäksu”, joka olisi kooltaan jossain 500-1200 euron tietämillä. Kuten yleensä, ehdotuksissa on hyvää ja huonoa.

Maan hallitus tuli joulun alla ulos valinnanvapaus-linjauksineen. Palvelujen tuottajaksi voi rekisteröityä (kuka tahansa) kriteerit täyttävä taho, asiakkaat saavat valita missä käyvät ja maksuperuste on sama kaikille toimijoille. Tästä luetaan pois erikoissairaanhoitoa, erityisen paljon tukea tarvitsevia ja monia muita poikkeustilanteita. Viime viikon Helsingin Sanomissa pohdittiin samaa suuntaa.

Jokaisella on hyvä olla harrastuksia. Minä ajattelin lähiviikkoina blogata sarjan kirjoituksia sote-uudistuksesta. Nimittäin nyt kun hallitus tarkensi valinnanvapauslinjauksiaan (ja uudistuksen kokonaistavoite alkaa olla selvillä), on aika tarkastella asiaa monesta eri vinkkelistä. Ensimmäisenä integraatio, ja tarkemmin minne se on häviämässä.